WC-paperia?

Radiossa ja lehdissä kerrottiin Ristiinassa toteutetuista kadonneen lapsen etsinnöistä. Ne päättyivät onnellisesti niinkuin tapana on. Joitakuita oli huvittanut iltapäivälehden kansikuva, jossa lierihattuisella VAPEPA-miehellä on kädessään WC-paperirulla.

Voihan rulla teoriassa olla sitäkin varten, että metsässä tulee itselle tai ryhmä- tai joukkuetoverille hätä. Todennäköinen syy moisen hyödykkeen mukana olemiseen on kuitenkin taktinen. Tässä etsinnässä käytettiin perustellusta syystä hitaita maastonharavointimenetelmiä. Haravointia suorittava joukko jaetaan yleensä ketjuihin, joille määrätään tutkittava kaista. Ketjut kulkevat tavallisesti porrastetusti. Ketjun laitimmaisena – "avoimessa laidassa" eli siinä laidassa, joka ei "nojaa" jo tutkitun tai tehtävän ulkopuolisen alueen linjaan - kulkee merkkaaja. Hänen tehtävänsä on riittävän selvästi havaittavalla mutta luontoon aikanaan hajoavalla materiaalilla merkitä, mistä ketjun laita on mennyt. Seuraavan portaan ketju taas nojaa tähän merkattuun linjaan eli tietää, mihin edellisen ketjun kaista päättyi. Tällöin ketjujen katveeseen jäävien alueiden todennäköisyys vähenee. WC-paperi on merkkausmateriaalina hyvä kompromissi havaittavuuden, ekologisuuden, hinnan ja käsiteltävyyden kesken. Kuvan mies ei vain vielä ole ottanut merkkausmateriaalinsa kantotelinettä, joka jättää kädet vapaaksi.

Kodin lihansyöjät ja kasvissyöjät

Aamulla harkitsin hetken meneväni töihin polkupyörällä. Laiskuus voitti, ja hyvän perusteen sille antoi pilvistyvältä näyttänyt sää. Pyöräilykeli olisi ollut hyvä, mutta ehkäpä sain laiskuudellani pelastettua päästäisen hengen. Otus oli livahtanut sisään koko aamun auki olleesta kuistin ovesta ja piipitti reppuni takana. Kissaveljeksistä toinen tietysti repun kimpussa. Jos olisi lähtenyt pyöräilemään, olisi reppu ollut jo kaukana, kun päästäinen sen turvaa kipeimmin olisi tarvinnut. Koppasin päästäisen käteen ja vein sen pihalle. Ainakaan juoksuvauhdista päätellen se ei ollut mellakassa haavoittunut. Kissat saivat jäädä sisälle. Toruin niitä, kun kotonakin on ruokaa tarjolla. Turhaa se tietysti oli, kun kissa on petoeläimeksi luotu.

Ihminenkin on lihaa syövä eläin, mutta tässä talossa ihmisasukkaat sitä harvemmin tekevät. Museoveturiharrastukseen oleellisesti kuuluvia kebabeja ei lasketa. Iltapuhteena korjasimme kotipihasta kesäkurpitsoiden ja varsisipulin satoa ja keitimme ison kattilallisen sosekeittoa. Kun sen pakastaa sopivina annoksina, saa syyssateiden ja talvipakkasten aikaankin nauttia kesän lämmöstä.