Maatalousnäyttelyssä

Aamuhetken viileys houkutti puolisoni ja minut polkemaan vähän matka päähän lammen rantaan. Ympäristötaidenäyttely tuli katsastettua jo viikko sitten. Nyt harjoitimme aamujumppaa nurmikolla. Tehtiin taiji-muotoa kolmeen kertaan. Olisikohan edellisestä muodon tekemisestä kulunut hiukan liikaa aikaa?

Aamupalan jälkeen startattiin auto kohti länttä. Päivä vietettiin lentokenttämaisemissa Oripäässä. Okra-maatalousnäyttely on jo perinteikäs tapahtuma. Nähtävää oli paljon niin ammattilaisille kuin tavallisellekin kansalle.


Highlander on mahtisonni.

Joskin verran rahaa tuli 12 euron hintaisten pääsylippujen lisäksi käytettyä. Heinolalaiselta valmistajalta ostettiin narua kasvilavan taimien tukemiseen. Eko-kokeilumme paperinaru ei kosteutta heikosti kestävänä ole osoittautunut tarkoitustaan vastaavaksi varsinkaan kurkunvarsien kanssa. Sämpyläkahvit juotiin maakunnan ilmailukerhon ylläpitämässä messukahvilassa.

Ostinpa myös Jalaksen kävelykengät kolmellakympillä – ohjevähittäishinnan väitettiin olevan lähes kolminkertainen - ja Pikaterän käsisahan kuudella eurolla. Jokin aika sitten todettuani vanhan samanmerkkisen käsisahani piikkien olevan jo tylsänpuoleisia ja sahanteroittajien harvassa päättelin isompien ja pienempien hämäläisten ja pirkanmaalaisten rautakauppojen tarjonnan perusteella Pikaterä-merkin jo siirtyneen historiaan. Näin ei ole, mutta myyjä kertoi keskusliikkeiden karttavan kausalalaista, "kun se on niin pieni merkki". En ole nikkaroinnin ammattilainen enkä edes aktiiviharrastaja, mutta voin sanoa, että 18-vuotias kausalalaissahani on edelleen tyydyttävässä kunnossa. Sen sijaan veturitallille myöhemmin hankittu ison keskusliikkeen logoa kantava käsisaha on samankaltaisella kevyellä käytöllä enää korkeintaan välttävässä terässä. Eiköhän tämänpäiväinen kuuden euron sijoitus kanna melko pitkälle.

Menneellä viikolla Okra-matkaa suunnitellessamme tuli kysäistyä samoilla seuduilla sijaitsevasta Sarka-maatalousmuseosta, josko heillä olisi tarvetta vanhalle Kellokoski-merkkiselle hunajalingolle. Konservaattori kieltäytyi kohteliaasti lahjoituksesta, koska museo oli juuri saanut samanlaisen lingon. Nettihuutokaupoista päätellen Kellokoski-lingot ovat olleet aikanaan yleisiä. Sarka-vierailu, minulla ensimmäinen laatuaan, jäi siis eri kertaan. Museolla oli maatalousnäyttelyssäkin osasto huomiota herättäneine Cleveland-salaojakaivureineen (Eskon taannoinen kuva on parempi kuin tänään ulkotiloissa ottamani, joten linkitettäköön se teknillisen museotoiminnan ilosanoman levityksen nimissä) ja monine eri merkkisine vanhoine traktoreineen.

Paluumatkalla poikkesimme Humppilan entisellä lasitehtaalla, jossa lasintekemisen perinteitä vaalitaan edelleen taidelasistudion puitteissa. Kauppakeskuksen houkutuksiin emme langenneet jäätelöitä enempää.

Illalla saunottiin. Iltapala maataloushengessä kotipihan antimista, vuohenjuustoa ja oliiveita lukuunottamatta.