Kuuma talkoopäivä

Museoveturiseuran talkoopäivää vietettiin helteisissä tunnelmissa. Veturitallin edusta avautuu etelän suuntaan. Talli rakennettiin 1870-luvulla, vuosikymmeniä ennen sähkövalon saapumista paikkakunnalle. Silloin oli tärkeää päästä hyödyntämään luonnonvaloa. Isot, aikanaan suurikokoisilla ikkunapinnoilla varustetut ovet kohdistettiin valoisimpaan ilmansuuntaan.

Juha ja Pekka veivät Matisa-projektia eteenpäin jatkamalla peltitöitä. Kone työnnettiin miesvoimin kääntölavalle ja käännettiin, jonka jälkeen hitsaustyöt pääsivät jatkumaan toisen kyljen osalta.

Museon lipunmyynti- ja opastustehtävät osuivat tänään yhdistyksen väelle, kun palkattu henkilökunta oli muualla. Ilkka ja Marko saivat palvella reilua kolmeakymmentä kävijää. Ei ollenkaan huono päivittäinen kävijämäärä Veturimuseon mittakaavassa. Tein yhdistetyn ympäristö- ja työturvallisuusrikkomuksen ja työskentelin ilman paitaa. Niska ja hartiat paloivat.

Esko, Olli ja minä ryhdyimme ulkotöihin. Nurmikkoja siistittiin siimaleikkurilla ja siivoamalla radalta lennellyttä sepeliä pois. Kesäkuussa näyttelyn avajaispäivänä istutettu rautatieomenapuu sai seurakseen kolme kaveria, jotka Esko oli tuonut mukanaan omenakaupungista.

Perinteinen veturitallin juhannusvihta jäi tekemättä, kun oltiin pohjoisessa ja muukin joukko hajautuneena eri puolilla maata. Korjasin asian tänään ja tein Eskon raivaamista ratapihakoivuista vihdan saunaan jääneille. Kesän jälkipuolella siitä ei valitettavasti tule enää kovin hyvää.