Ajoitusongelmia

Eilen puolisoni palasi reilun viikon työrupeamalta rippikoululeiriltä. Vaikka me kolme kollia, Vihtori, Viljami ja allekirjoittanut, olemme pärjänneet ihan hyvin, oli kauneimman perheenjäsenen kotiinpaluu juhlaa. Pihapolku ilman sillä astelevaa emäntää on... kuin vaikkapa valokuva vailla oikeaa ajoitusta. Siitä kohta lisää.

Vietin lomapäivää vaihteeksi veturitallilla. Hyvinkäältä tulleiden ammatti-ihmisten kanssa keskusteltiin museon kehittämiskysymyksistä useampi tunti. Vieraiden lähdettyä ryhdyttiin Ilkan kanssa penkomaan valokuva-arkistosta kuvia näyttelyn uudistamisen seuraavaa vaihetta varten ja juotiin kahteen pekkaan pannullinen kahvia. Röyh.

Kävimme läpi toistakymmentä vuosikertaa rautatiehallituksen kertomuksia ja haarukoimme erään alkukesällä kiivaasti keskustellun valokuvan ajoituksen vuosien 1901-1912 välille. Se on vielä kovin epätarkka haarukka, mutta se ainakin korjaa kuvan aiemman ajoituksen oikealle vuosisadalle. Kyse on kuvasta, jossa E1-sarjan belgialaisvalmisteinen vaihtoveturi nro 77 seisoo Toijalan veturitallin länsipäädyssä. Pääty on ilmiselvästi - muihin valokuviin vertaamalla - nyt jo pois puretun osan pääty. Kuva oli alunperin ajoitettu reilusti 1800-luvun puolelle kuvan alkuperäisessä kontekstissa olleen vanhan kuvatekstin mukaan. Aiemmin kyseenalaistaessamme 1800-luvun puolelle menevää ajoitusta meille ehdotettiin muun muassa veturitallin rakennushistorian tarkastamista. Nyt se on (taas vaihteeksi) tarkastettu, ja vuoden 1901 rautatiehallituksen kertomus yksikantaan toteaa, että tuona vuonna valmistui Toijalaan neljä pilttuuta ja vesitorni. Rakennustyön hinta oli 54 653,44 markkaa. Nyt kun saimme peräti rautatiehallituksen pennintarkan kustannusarvion, ehdotamme niin Museoveturiseurassa kuin kaupungin museohoitokunnassakin, että ao. tahot rakennuttavat puretun kauniin osan uudelleen, ja panevat 9192 euron rakennuskustannukset vaikkapa puoliksi (itse asiassa pilttuita ei tarvittaisi kuin kolme, koska yksi on jäänyt purkamatta, mutta lasketaan indeksikorotuksen piikkiin). Mutta takaisin kuvan ajoittamiseen. Rautatiehallituksen kertomus tietää, että E1-sarjan vetureita Toijalan liikennepaikalla oli yksi kappale jo vuonna 1901. Vuonna 1906 siirrettiin kaveriksi toinen Tampereelta. Yhdessä nämä työskentelivät vuoteen 1912 saakka, jonka jälkeen koko veturisarja - joka käsitti vain nuo kaksi kappaletta - poistettiin käytöstä heikon rakenteensa vuoksi.

Historiatieteellisestä läpimurrostamme innostuneina ryhdyimme korjaamaan panssarijunahistorian virheitä. Sitten alkoivat huolimattomat tutkijat harmittaa niin paljon, että lähdettiin kotiin.

Kotona on viime syyskesänä asennettu ilmalämpöpumppu kuumimpina iltapäivinä saanut puhaltaa januskasvojensa toiselta puolelta. Asiallisesti se jäähdytyshommatkin hoitaa. Sähköä se hiukan vie, mutta toisaalta keittiössä kylmäkoneet pääsevät helpommalla. Vähän aikaa sisällä oltua ja sitten ulos astuessa on kuin tulisi saunaan. Iltalenkillä tuli jokseenkin kuuma.