Sähköiset palvelut

Taidan pystyä laskemaan sormin ne kerrat, kun olen kuluvan kalenterivuoden puolella hyödyntänyt niinsanottuja sähköisiä palveluja. Pankkipalvelujen lisäksi olen varannut itselleni laboratorioaikoja, autolle katsastusajan, varannut kirjaston kirjoja ja uusinut kirjalainoja, ilmoittanut vesimittarilukeman, tilannut sanomalehden, ostanut kirjan, ilmoittautunut avoimen yliopiston tenttiin... Ja siinäpä se.

Mitä kaikkea verkossa pitäisi pystyä tekemään? Siinä kysymys, johon etsitään vastausta hallitustasoa myöten.

Kirjavarausta tehdessäni (tohtori M. Lappalaisen nuijasodan ajoista kertova "Susimessu", jota yhtäältä joissakin yhteyksissä kehutaan ja toisaalta primäärilähteitä tuntevissa piireissä moititaan) järjestelmä kertoi minulla olevan maksamattomia sakkoja 13 sentin edestä. Muistan, kun taannoin kirjastovirkailija antoi anteeksi pari päivää myöhässä olleen Alastalon salin kakkososan yhtäältä itse teoksen ja toisaalta lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Asiakkaan kannalta oli hienoa, kun kirjastovirkailija kehui lainausta. Ikävä kyllä hänen käyttäjäoikeutensa tai -osaamisensa ei riittänyt kauniin aikeen tallentamiseen maakunnan tietojärjestelmään saakka.

En aio ryhtyä riitauttamaan suullisesti sovittua asiaa, kun aikanaan maksan "Susimessun" euron suuruisen varausmaksun lisäksi pois "Alastalon" rästimaksun. Mutta kenties mietin kerran jos toisenkin, kun luen tai kuulen sanat "tietoyhteiskunta" ja "valta".