Tunturin toiselle puolelle

Ylläsjärven viikko vaihtui Kittilän kautta Äkäslompolon viikoksi. Ensi viikon työkalenterissani on ammattikoulutuksen seminaari ammattikoulujen kulttuuri- ja liikuntaliiton kurssikeskuksessa. Kun puolisollanikin on mahdollisuus viettää täällä toinen viikko, vuokrasimme pätkän rivitaloa Kuerkaltion lomakylästä aivan seminaaripaikan tuntumasta.

Aamulenkki ehdittiin hiihtää vielä Ylläsjärven puolen mainioilla laduilla. Seitsemän aikaan pakkasta oli reilut kaksikymmentä astetta, ja tein virheen kun en ottanut rukkasia käteen. Muita laduilla liikkujia oli vähänlaisesti: yksi poro nauttimassa aamiaista ja yksi perinteisen tyylin lykkijä.

Ajelimme Kittilään hakemaan ruokaa tutun keskusliikkeen marketista. Valikoimat kuin kotona, mutta paikallista kulinarismia sentään kampanisupussin verran. Levikeskus käytiin katsastamassa ja toteamassa, että Ylläksen maisemissa viihdymme paremmin. Marian kappeli oli kyllä hieno paikka. Varsinkin Andrei Gennadievin, suomalaistuneen leningradilaistaiteilijan, ikonimainen alttaritaulu ei voinut olla kiinnittämättä huomiota.



Pari vuotta sitten kiertelimme täällä entisissä rautatieliikenteen maisemissa Rautuvaaran ja Äkäsjoen kaivosradoilla. Nyt käytiin katsastamassa lentoliikennettä Kittilän lentokentällä. Pariisin ja Lontoon lennoille lähtijät kansoittivat terminaalia, ja pian oli vuoro tulossa Pirkkalasta.



Kittilän kunta on halunnut muistaa Ilmavoimien käytössä vuosina 1972-2000 olleita ruotsalaisperäisiä Saab 35 Draken -hävittäjäkoneita lentokentän kupeeseen pari vuotta sitten pystytetyn muistomerkkiyksilön, DK-203:n, muodossa. Drakenit hankittiin ensisijaisesti Lapin ilmatilan puolustukseen, mutta niiden myötä Kittilä sai oman lentokentän. Ilmavoimat nimittäin tarvitsi torjuntahävittäjilleen lisää laskeutumispaikkoja pohjoisessa, ja kun sellainen rakennettiin Kittilään, todettiin kiitotien riittävän mainiosti myös matkustajalentokoneille – ruotsalaislohikäärme kun ei tyytynyt vähempään kuin 2,7 kilometriin. Lentokentän rakentamista 1980-luvulla on pidetty Levin nousun alkusysäyksenä.

Muistomerkki on tyypiltään sellainen, jota muistan museoprofessori J. Vilkunan, vannoutuneen ilmailumuseomiehen, kritisoineen pari vuotta sitten museologian peruskurssilla. Vilkunan mukaan museokone, joka on asetettu lentämistä jäljittelevään olotilaan, vaatisi hyttiin myös lentäjän hahmon. Se on totta, ja pidemmälle kehiteltynä idea tuo melkoisia haasteita kaikenlaiselle tekniikan museotoiminnalle. Toisaalta pylvään päähän asetettu lentokone on katsojan näkökulmasta niin kaukana lentävästä koneesta, että ohjaajan hahmon puuttuminen lienee pienimpiä epäaitoustekijöitä. Kyse on enemmänkin siitä, mikä merkitys esineiden käyttäjälle halutaan antaa esineitä museoitaessa.

Mutta Levi ei ollut meidän juttumme, vaan Äkäslompolo. Puulämmitteistä saunaa ei ollut luvassa, mutta saunalenkkisää oli juuri sellainen kuin maaliskuun iduksen tietämille sopii. Puolipilvistä ilman, että aurinko turhia ujostelisi ja pakkasta hyppysellinen latua liukastamaan. Tosin puuttuu kotiseudun keväisen metsän tuoksu, sen verran vahva on talven ote täällä.