Räntää ja vettä

Nyt on se sunnuntai jolloin lähdemme kävelylle.
Sataa räntää ja vettä.
Peltikatot kiiltävät
ja ovat, harmaat,
iloisia kevään merkkejä luonnossa.

Hannu Mäkelän säkeet vuodelta 1966 sopivat päivän olemukseen. En tiedä mitä Mäkelällä oli yllään, kun hän tuota riimitteli, mutta mieleen tulee kuva vakosamettihousuisesta miehestä, joka odottaa jo sitä lämmintä päivää, kun saa taas napittaa vaaleaa kevätpoplaria. Kuusikymmenlukua elämättömälle aikakauden näkymät mieltyvät stereotyyppisinä kuvina, joilla ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa.

Kävelyllä ei käyty, vaan päivän ohjelmassa oli Museoveturiseuran vuosikokous. Seuran säännöt aikanaan 1970-luvun lopulla laadittu nerokkaasti tavoitteena mahdollisimman vähäinen yhdistysbyrokratia ja matala organisaatio, jotta voimavaroja säästyy varsinaiseen toimintaan. Yleisiä kokouksia on yksi vuodessa, ja hallitukseen kuuluu vain kolme varsinaista jäsentä.

Tällä kertaa kokous pidettiin vanhalla seurojentalolla. Perinteinen kokouspaikka, rautatieaseman neuvotteluhuone, on yksityiselle yritykselle vuokrattuna nykyisin muussa käytössä, eikä veturitallin miehistöhuoneeseen ole yhden tukalaksi osoittautuneen kokeilukerran jälkeen yritetty ahtautua. Muutamana keväänä on kokoonnuttu yhteiskoulun ruokalassa. Tänään olisi ehkä mahduttu tallillekin, kun paikalle saapui vain kymmenkunta jäsentä. Toisaalta asialistalla ei ollut mitään isompaa. Hallitus jatkaa ennallaan, eli puheenjohtajan ja sihteerin pestit täyttyivät tamperelaisvoimin, ja kassavirtoja hoitaa puolisoni.

Jossakin kohtaa kokouskeskustelua nousi esiin Resiina-lehti. Se ei kuulu Museoveturiseuran jäsenetuihin, koska reilun 50 jäsenen yhdistyksessä se nostaisi jäsenmaksun kohtuuttomaksi. Useimmat museoveturiseuralaiset kuitenkin kuuluvat myös johonkin suurempaan yhdistykseen, jonka kautta lehden saavat. Asiasta ei ole vuosiin edes keskusteltu. Lehden uusin numero ilmestyi joskus lapinmatkamme aikana, mutta vasta kokouksen jälkeen ryhdyin tutustumaan siihen. Mietin hetken, miksi tuntui siltä kuin olisin lukenut jotakin vanhaa lehteä. Ulkoasu on uudistunut jokin aika sitten, eikä se ole lainkaan vanhahtava. Rautatiehistoria on lehden kaikissa numeroissa aina hyvin esillä, joten siitäkään ei voinut olla kysymys. Sitten keksin, että syynä ovat rautatieaiheisia pikku-uutisia ja havaintoja esittelevän Tasoristeys-palstan kuvat. Alkuvuoden otoksissa on poikkeuksetta paljon lunta, olivat ne sitten pohjoisen radoilta tai pääkaupungista. Sellaisia kuvia oli 1980-luvun loppupuolen lehdissä, niissä ensimmäisissä värillisissä, joita tuli aikanaan aloittelevana rautatieharrastajana luettua varsin tarkkaan.

Illan taiji-treeneissä oli monipuolista koordinaatio- ja liikkuvuusharjoitetta. Mielenkiintoiset harjoitukset ja kaiketi hyödylliset. Kesäaikaan siirtymisen hyviä puolia nautittiin, kun kotiin palatessa ei ollut vielä pimeä.