Lomalta töihin

Lomaviikko vaihtui työviikoksi leppoisissa seminaarin merkeissä. Kauniimmalla perheenjäsenellä vaihto osui jo eilisiltaan. Iltahartaudessa tunturipappi harmitteli kanttorin puuttumista, eikä puolisoni raaskinut jättää Tampereen miestä pulaan. Säestys hoitui hienosti monot jalassakin.

Tunturikanttorius ei liiaksi työllistä ja minun työseminaarini ohjelma on edellisten vuosien tapaan väljä. Majapaikastamme on latua pitkin vain lyhyt matka seminaaripaikalle, joten työmatkaa saan taittaa hiihtäen. Luennot alkavat aamuyhdeksältä ja päättyvät iltayhdeksältä, mutta välissä on varattu useita tunteja omatoimiselle liikunnalle tai muulle työhyvinvointitoiminnalle. Jotkut hiihtelevät yksin, toiset porukoissa, jotkut laskettelevat, lumikenkäilevät tai potkukelkkailevat. Oma valinta oli tänään Kesänkitunturin kiertäminen – alkuosaltaan sama reitti kuin eilen, mutta Lainion kierron jäädessä pois matkan pituudeksi tuli vain 24-25 kilometriä. Ehdittiin hyvin tehdä ruokaa ja levähtää hetki ennen iltaluentojen alkamista.