Hiukan lähemmäs kevään sineä

Seminaari päättyi aamupäivän luentoihin, mutta kahdesta edellistalvesta poiketen viivymme vielä pari päivää pohjoisen maisemissa.

Iltapäivä ei ollut aivan yhtä aurinkoinen kuin eilen, mutta päätimme silti lähteä tunturiin. Otettiin sunnuntaisesta lenkistä uusintakierros sillä muutoksella että kahden tunturin sijasta kierrettiin kaksi ja puoli: Kesänki ja Lainio kierrettiin ja Kukas ylitettiin. Tuo 474 metriä merenpinnasta kohoava pikkutunturi on alueen toiseksi matalin ja ainoa, jonka laelle pääsee tavallisilla latusuksilla.

Huipulta pohjoiseen päin avautui kevään sini kaikissa sävyissään.



Tunturinylihiihto sujui paljon viimetalvista leudommissa merkeissä. Aurinko oli sulatellut puiden tykkylunta jäiseksi pitsiksi. Alas laskiessa ei sormia tai kasvoja palellut.



Tunturipuiden lumipeitteen muuttuessa kevättä enteileviksi jääpuikoiksi on päivän pituus täällä ennättänyt jo minuuttia vaille 12 tuntiin. Kotipuolessa hieman ylikin.