Neljän junan päivä

Jyväskylän työmatkaan mahtui neljä eri junatyyppiä: Tl-Tpe IC² 161 Sr2-vetoisena, Tpe-Jy S41 Sm3:lla, Jy-Hpk taajamajuna H451 Dv12-vetoisena Esslingen-tyyppisillä vaunuilla, Hpk-Tpe taajamajuna H428 Dm12:lla ja Tpe-Tl IC² 184 Sr2-vedolla. Pendolino kulki ajallaan, kuten joka kerran, kun olen sellaisella matkustanut. Sekin kyyti on ihan kelvollista, mutta ainakin maanantaiaamuna vaunuosasto oli niin täyteen myyty, että talvivaatteisten ja kantamuksisten paikanhakukierros Tampereella ei ollut kovin jouheva.

Menomatka asemalta asemalle vei tunnin ja 53 minuuttia. Petteri tarjosi hybridiautokyydin – täytyy sanoa, että perusautolla ajavana olen hiukan kateellinen, koska Priuksen kojelauta pesee teknillisessä näyttävyydessään 6-0 jopa Ritari Ässän KITTin - matkakeskukselta ammattikoululle ja Heikki ja Volvo kokousten jälkeen päinvastaiseen suuntaan, mistä lämpimät kiitokset. Paluumatka poikittaisrataa otti kolme tuntia 54 minuuttia. Mutta hidas yhteys on mukava, kun ei ole kiire. Esslingen-vaunun uhkeassa plyysipenkissä on oma rauha. Perinteisten sinisten vaunujen istumajärjestys on suomalaiseen makuun suunniteltu välttäen Pendolinojen – puhumattakaan lähiliikennejunista – pakkoyhteisöllisyyttä, jossa matkustajat on pantu istumaan ahtaasti ja pahimmillaan vastatusten.

Pidempi junamatka sopii hallintotieteen tenttikirjan lukemiseen, kun huomiota varastavia virikkeitä ei ole. Kotona on aina olevinaan jotakin tähdellisempää puuhaa. Reissua varten ostin MP3-soittimeen uudet paristot, mutta laite on saanut pysyä repussa. Pitäisi joskus uudistaa

Paluumatkalla oli Haapamäellä vaihtoaikaa nelisenkymmentä minuuttia. En viitsinyt lähteä pimeässä tarpomaan veturitallille. Innokkaimmatkaan harrastajatoverit tuskin viihtyvät siellä tähän vuodenaikaan. DNA-mokkula löysi paikkakunnalta perus-GPRS-verkon, joten Dm12:n matkustamo sai palvella vähän aikaa toimistona.

Rautatieharrastusaktiivisuuden suhteen olin väärässä. Junan jo lähdettyä ilmaantui vaunuosastoon kookas violettipaitainen hahmo ja tuntiessaan remensi: "Moro, onko tipaton tammikuu pitänyt?" Harvat kanssamatkustajat näkivät ulkona jotakin mielenkiintoista niinkuin on tapana tehdä hampuusivaaran uhatessa. Joskus kova ääni erehdyttää, nytkin. Loppumatka sujui museorautateistä jutellessa. Pääsin onnittelemaan, kun HMVY oli äskettäin pokannut Keuruun kaupungin kulttuuripalkinnon. Hienoa, että sellaisia jaetaan käytännön museotoiminnalle.

Kuulin, että runeberginpäivän vastaisena yönä omaan kotivarikkoon saattaa kohdistua taas tukitarvepyyntö, jos höyrykalustoa viedään etelään somistamaan Lahden moottoripyörämessuja. Jos tiukkoja pakkaskelejä riittää, luvassa on extreme-sarjan yötoimintaa.

Tampereella oli aikaa sen verran, että ehdin noutaa kirjakaupasta tilaamani alekirjat. Kaksi nidettä Aristotelesta ja kolme vanhojen kiinalaisten tekstien kokoelmaa.