Viikonlopun viettoa

Eilisellä iltalenkillä saatiin ihmetellä potkurikonetta, joka roikkui vielä kotikylän urheilukentän päällä lentokenttämäisen alhaalla. Itse asiassa niin alhaalla, että puusto ja kerrostalot estivät tarkemman havainnoinnin. Ilmatilan käyttö lienee yhtä tarkkaan säännelty kuin raiteiden, joten oudon kulkijan voisi varmasti selvittää, jos tiedonlähteet olisivat yhtä tuttuja kuin kiskoliikenteessä.

Petivaatteiden tuuletuksen jälkeen lauantaiohjelmaan otettiin Tampereen keikka kaupassakäyntimielessä. Tampereen päässä automarketilta löytyi hyvin parkkitilaa. Kärryyn poimittiin lähinnä ruokatarvikkeita, mutta innostuin ostamaan alennuksella myös Karhun lenkkitossut. ”Gyllene skor” -väri ei ollut aivan mieleiseni, mutta ainoa värivaihtoehto jalkaani hyvin soveltuvassa kenkämallissa. En ole vanhojakaan vastaaviani loppuun saakka ole kuluttanut, mutta kun myivät Karhu-brändin Ameriikan herroille, ei tiedä milloin lättäjalkaisuuteen taipuvaiselle yhtä hyvin soveltuvia lenkkikenkiä on taas saatavilla.

Kotimatkalla poikkesimme Lempäälän Ideaparkiin. Taannoin veturitallillakin näytillä käynyt mitä mielenkiintoisin mutta oman kylän kirjastosta löytymätön kirja Porkkalan alueen 1940-50-lukujen historiasta tuli hankituksi kotihyllyyn pilkkahinnalla. Shoppailuryhmämme kauniimpi jäsen löysi ostoskeskuksesta kaipaamaansa liikuntaharrastevaatetusta.

Päivälliseksi teimme soijalasagnea ja oman pihamaan antimista salaattia. Palanpainikkeeksi kevättalvisen reissun tuomisia: herukkaviiniä Ylläksen maisemista.

Päivän reissulta tarttui myös kaksi Naxoon tuottamaa vanhan musiikin CD-kokoelmaa. Näyttivät hyviltä myös hintalapun puolesta, mutta tarkempi tutustuminen on hiukan romuttanut laatumerkin vaikutelmaa. Se on oma vika, että kummastakin kolmen levyn kokoelmasta löytyy yksi sama levytys, asian kun olisi voinut tarkistaa paikan päällä. Mutta joltistakin välinpitämättömyyttä tuottajan taholta edustaa ”Adorate Deum” -kokoelman kakkoslevyn suomenkielinen selite ”Gregoriaanista laulua eri vuodenajoille”, kun levyn sisältö on jäsennelty kirkkovuoden mukaisesti. Vivaldi kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta ei sovellu viitekehykseksi ihan jokaisen vanhemman musiikin levyn kanteen. Tärkein eli sisältö soi toki kauniisti. Levyn erikoisuus historiallisessa mielessä on yksiäänisesti laulava naiskuoro. Sellainen ei tiettävästi ollut kovin yleistä ennen 1100-luvulla vaikuttaneen Hildegard Bingeniläisen ja muiden vastaavien proge-muusikoiden aikaa.