Sääksmäen kylillä

Kissat nukkuivat yönsä kiitettävän rauhallisesti. Kävivät toivottamassa hyvän huomenen aamuviideltä, kun herätyskello muistutti laittamaan pesukone päälle yösähkötariffin aikaan, mutta jatkoivat sitten uniaan vielä kolmatta tuntia.

Kissanpennun ajasta kaksi kolmasosaa kuluu unten mailla. Niinpä veljekset jäivät kiltisti päiväunille, kun puolisoni ja minä lähdimme pyöräilemään pientä kotiseutukierrosta. Valkeakoskella asuntomessut vilkatuttavat keskusta-aluettakin, ja linja-autokantaan on värvätty vahvistusta hämeenlinnalaisilta liikennöitsijöiltä. Vekkaa ja Pekolaa tuli vastaan jopa runsaammin kuin paikallisia, nykyisin yhden firman omistuksessa olevia.

Kotiin päin ajellessa käväisimme Sääksmäellä maamiesseuran talolle pystytettyä kylänäyttelyä katsomassa.Vaivaa ja aikaa olivat talkootyöläiset käyttäneet vanhan mahtipitäjän itäisen osan kylien esittelyyn. Länsiosat, joiden kautta

Salon kylää Rapolan linnavuoren lähellä on kansanperinne kutsunut peräti maailman vanhimmaksi paikaksi. Perimätieto palautunee siihen tosiseikkaan, että kyseessä on seutukunnan vanhimpiin kirjallisissa dokumenteissa mainittuihin paikkanimiin kuuluva kylä. Riidellessään kirkollisveron maksamisesta seutukunnan talollisten kanssa 1300-luvun alkupuolella Sääksmäen kirkkoherra Henrik Hartmansson vetosi virkatietä tuolloin Ranskan Avignonissa asustelleeseen paaviin Jacques Fournieriin alias Benedictus XII:een saakka, joka langettikin kirkonkirouksen 25 sääksmäkeläiselle talonisännälle. Yksi näistä oli Olli Salo, alkutekstissä Olli de Salu. Siihen aikaan ei pitäjässä vielä kohonnut kivistä kirkkoa, oli Henrikillä sitten halua sellaisen rakennuttamiseen tai ei. Nykyinen, viimeksi kuluneiden puolentoista vuosisadan aikana vahvasti muunneltu, kivikirkko on rakennettu 1400-1500-lukujen vaihteen vuosina.

Kirkkopihan penkillä istuskelimme kelpo tovin. Tämä päivä oli paitsi Ranskan suureen vallankumoukseen liittyneen Bastiljin linnoituksen valtaamisen 220-vuotispäivä myös kihlajaispäivämme. Nekin sanat lausuttiin ensimmäistä kertaa, 25-vuotiaina, suunnilleen samoilla istuinsijoilla.

Hautuumaalla käyskentelimme sen verran, että totesimme muutamaa kuukautta vaille sadan vuoden iän saavuttaneen historioitsija-akateemikko Eino Jutikkalan tulleen haudatuksi pyhitetyn maan tänäpäivänä todennäköisesti huomattavimmalle paikalle. Hän tuskin pitäisi pahana, että vieressä Kleio katsoo vielä kauemmas taakseen. Silmiin osui useampikin hauta, joissa lepäävät olivat elinaikanaan saattaneet kuulla jotakin aivan ennenkuulumatonta tapahtuneen kaukana Ranskanmaalla.

Päivälliseksi grillattiin perunoita ja sipuleita. Salaatti pääosin oman kasvimaan aineksista.