Leppoisia kesälomapäiviä

Viikolla on vietetty leppoisia kesälomapäiviä. Perjantaiaamuna pyöräiltiin Urjalan torille ja Kylmäkosken aseman ja Kuusjoen kautta takaisin. Urjalan perjantaitori on vilkkaampi kuin kotikylän tori kesän parhaana markkinaviikonloppuna. Pyöräntarakalle pieni kappa urjalalaista Siikliä. Tällä kertaa kaupanpäällisetkin olivat totuttua parempia – tilliä saadaan kattilaan omasta pihasta niin paljon kuin halutaan – mutta euron alennus ja kukkurallinen kappa ja kouralliset pussiin vielä päälle taisivat kertoa, että kohta toriaika loppuu. Pyörälenkin huoltopisteenä torin antimet toimivat mansikkalitran verran.

Urjalassa myytiin olkihattuja, mutta sellainen ei olisi tarakalle perunapussin kanssa mahtunut. Kotikylän lauantaitorilla hattuja ei ollut saatavissa, mutta pälkäneläisiä mansikoita kyllä.

Sunnuntaipäivänä kävin ATK-asioissa Valkeakoskella. Takaisin ajellessa eteen päätyi kaunis mustakilpinen Mustang. Kuljettajana toiminut herrasmies luultavasti halusi näyttää daamilleen, miten upea auto liikkuu. Hämmästyttävää oli huomata, miten tylsä pieni perhefarmari roikkui pintakaasulla perässä, kunnes nopeusrajoitus tuli vastaan. En ole niin paljon moblilismin harrastaja että olisin osannut sanoa, oliko pantu veekasi tulillle. Kävi kuitenkin mielessä ajatus, että yhdenpilkkuyhdeksänlitran dieselturbo muuttuvasiipisellä puhaltimella voisi jättää sen. Kilpa-ajoon en tietenkään lähtenyt, mutta teknologian kehitys 1950-luvun ja 1990-luvun autotekniikkaa vertailtaessa on ollut melkoinen.

En ole autourheiluharrastaja, enkä ole ajanut kilpaa kaveria tai kelloa vastaan montakaan kertaa. Joskus 13-14-vuotisena soramontulla olivat tietenkin monttuautot, Fiatin – tai oikeammin Seatin – "kusiaiset" eli malli 600:t. Myöhemmin 16-17-vuotiaina käytiin katselemassa Jyväskylän suurajoja jonkun täysi-ikäisen kaveripiiriin kuuluvan kyydillä ja sitten kellotettiin omia aikoja metsätiellä. Kerran ajoin auton – se taisi olla Renault 4, jonka hankin asiaankuuluvan ajan ennen ajokortti-ikäisyyttäni - ojaan syyskesän pimeällä metsätiellä. Ojaanajossa ei käynyt sen pahemmin kuin että jouduin sateisessa säässä hölkkäilemään muutaman kilometrin hakemaan hinauskelpoista täysi-ikäistä kaveria Kuplavokkareineen apuun hinausköyden kanssa.