Toynbee ja parkkipaikan täyttäminen

Päivä meni Parolannunmmen pölyissä Museoveturiseuran avustaessa Panssarikiltaa teemapäivän järjestelyissä. Tällä kertaa kilta keskittyi Panssarimuseoon ja siellä pidettyihin toimintanäytöksiin ja oli ulkoistanut suuren osan muusta toiminnasta muille. Yleisöajeluista vanhalla lentokenttäaukealla vastasi Mil-Safarit-yritys perinteikkäällä neuvostoliittolaisvalmisteisella kalustolla eli T55-taistelupanssarivaunulla, MT-LB-kuljetuspanssarivaunulla ja AT-S-telavetäjällä.

Rautatieplutoona vastasi lähinnä liikenteenohjauksesta, Esko, Marko ja Timo museolla ja Ilkka, Pekka, Tiina, Toni ja minä lentokentällä. Tieturvapätevyyksiä löytyy vain Eskolta, mutta hyvää tahtoa asioiden asialliseen hoitamiseen kaikilta. Aikaisempina vuosina prikaatin sotilaspoliisit ovat vastanneet liikenteenohjauksesta, mutta näinä valtiontalouden niukkuuden aikoina tehtävä oli siirretty talkooväelle. Myös yleisöajelujen asiakasrajapintaan löytyi joukostamme jälleen myyntitykki.

Päivän isännillä oli omat vankat käsityksensä siitä, miten autojen pysäköinti pitäisi toteuttaa vanhan lentokentän alueella. Siinä olisi käytetty sorapintaisen alueen lisäksi kauempana tapahtuma-alueesta olevaa nurmikenttä - ja vähän aikaa käytettiinkin, kun suotta luotettiin isäntien järkeilyyn. Pekan kanssa päätimme kuitenkin toteuttaa omaa logistista ajatteluamme, eikä viiden autorivin ja toimivan linja-autokulkutien yhteensovittaminen sorapintaiselle lähipysäköintialueelle ollut mikään ongelma.

Mahtaisivatko yhdistysten väliset näkemyserot olla kulttuurisia? Teknillisesti katsoen panssarivaunuilla voidaan ajaa melko laajasti erilaisilla alueilla. Niillä on ainakin periaatteessa paljon tilaa käytettävissään. Tämä seikka voi johtaa ajatteluun, että tilaa liikenteelle myös tarvitaan paljon. Sen sijaan rautatiekalustolla voidaan liikennöidä vain raiteilla. Niistäkin on suuri osa aina varattu, mikä mihinkin käyttöön, ja kaikkien kulkijoiden pitää silti mahtua joukkoon. Näin ollen rautatieliikenteessä tilaa ei katsota tarvittavan sen enempää kuin sitä toimivaan ratkaisuun tarvitaan. Viime vuosisadan brittihistorioitsijaklassikko A. Toynbeen ärsyke-reaktio-malli toimii ainakin parkkipaikan täyttämisessä.