Viimeiset vietiin

Junalippuja on myyty maamme kolmanneksi vanhimmalla risteysasemalla, Toijalassa, koko lailla 122 vuotta, neljä kuukautta ja kymmenen päivää. Käsitykseni mukaan melko keskeytyksettä. Viime vuosisadan alkupuolen poliittisten mullistusten - suurlakon, sisällissodan ja vastaavien tapausten - aikaan saattoi olla joitakin katkoja, mutta ne jäivät lyhyiksi.

Tänään myytiin aseman lippukassasta toistaiseksi viimeiset matkaliput. "Sattumalta" olin viimeinen asiakas juuri sulkemisaikaan. Ostin liput Hämeenlinnaan, Tampereelle ja Turkuun - noiden ratojen risteysasemana kun Toijala avattiin kesällä 1876. Sain sellaisen harvinaisuuden kuin taajamajunalipun Turkuun. Käyttää noita en raski, mutta eivätköhän löydä paikkansa ratapihan toiselta puolelta, jo kauan ennen aseman sulkemista museokäyttöön muutetusta veturitallista.

Asemaa eivät onneksi sulje. Junalippujakin saa edelleen automaatista. Vuokralaisella on hyviä suunnitelmia rakennuksen hyödyntämiseen. Suurelta osin hyötykäytössä se on jo nyt: liike-, koulutus- ja toimistotilaa on saneerattu vielä keväällä tyhjyyttään ammottaviin tiloihin. Vuokrasinpa siitä taannoin palasen minäkin, joskin työnantajan piikkiin.

Konduktöörillä olisi saattanut olla ihmettelemistä, jos olisin tarjonnut tässä täpötäydessä IC 922:ssa taajamajunalippua. Eikä Dna:n "Mokkula" tietenkään toimi. Ollaan kohta suurten tasankojen mailla. Sonera ja Nokia ovat täällä, kuten näemmä yleensäkin ratojen varsilla, toimiva pari.