Tuleeko viileämpää?

Työnantajani, seudullisen koulutuskuntayhtymän mandaatilla, vietin iltapäivän kotikylän uuden työvoima- ja elinkeinotoimisto avajaisissa. "Superministeriön" mallin mukainen kahden toimialan yhdistäminen samoihin palvelupisteisiin ei tällä seutukunnalla ole kovinkaan uutta, koska seudullinen kehitysyhtiö elinkeinopalveluineen on toiminut jo vuosikaudet lähellä työvoimaviranomaisia.

Juhlapuheessaan kansliapäällikkö E. Virtanen - kuten tavallista, luonnossa tavattuna paljon humaanimman oloinen mies kuin mitä mediassa on annettu ymmärtää - synkisteli laman enteillä. Tuttuja puheita, eikä suinkaan mustimmasta päästä viime aikoina kuultuja. Varsinkin suurteollisuuden rakenne on täällä melkoisen riskialtis.

Lamanodotuskeskusteluissa on kuulunut vertailuja 1990-luvun alun tilanteeseen. Harvemmin historia toistaa itseään sellaisenaan. Silloinen pankkikriisi oli lähinnä kotimaista tekoa toisin kuin nykyinen. Huonoon saumaan silloisen kansantaloutemme kannalta osui myös naapurissa tapahtunut suurvallan kaatuminen, jollaisia tuskin riittää jokaiselle vuosikymmenelle.

Kaupunginjohtajan kanssa juteltiin lähinnä museoasioista. Isoja - tai isoja ja isoja - muutoksia sielläkin. Siellä voi historia alkaakin toistaa itseään, jos taloudellinen taantuma tulee. Edellisen vuosikymmenen vaihteessa olivat neuvottelut yhteistyöstä silloisen Rautatiemuseon kanssa varsin pitkällä, ja Rautatiemuseo toteuttikin yhden museosuunnitelman ja pari versiota perusnäyttelystä. Sitten tuli lama ja rahat loppuivat. Nyt Hyvinkää-yhteistyötä on lämmitelty uudelleen, joskin paljon verkkaisempaa tahtia kuin vajaat kaksi vuosikymmentä sitten. Saa nähdä, miten pitkälle nyt ehditään.

Iltalenkillä pärjäsi vielä ohuessa vaatetuksessa. Kuinkahan pitkään tänä syksynä?