Koulutuspäivän peruskoulumuistoja

Peruskouluaikoinani oli kansalaistaito-niminen oppiaine, jota opiskeltiin tunnin verran viikossa viidenneltä kahdeksannelle luokalle, jos oikein muistan. Minulle sitä opetti yläasteella Putte. Hän oli monitaitoinen opettaja, jolla oli pelkän opin lisäksi runsain mitoin sivistystä jaettavana oppilailleen. Niin kai oli asianlaita monilla entisillä kansalaiskoulun opettajilla, jotka peruskoulujärjestelmän myötä olivat päässeet tai joutuneet niinsanottujen yleisaineiden opettajiksi. Puten teknillinen tietämys mopoista, moottoreista ja sen sellaisesta tärkeästä oli niin korkeaa luokkaa, että se sai villimmätkin murrosikäiset pojat käyttäytymään tunneilla suhteellisen asiallisesti. Sekin tiedettiin - joskaan asiaa ei ehkä pidetty kovin kiinnostavana - että pirkanmaalaisissa kirjallisuuspiireissä Putte tunnettiin Pentti Pajan nimellä. Oikea sukunimi oli Keskinen.

Erään tunnin aluksi Putte ryhtyi sanaakaan sanomatta piirtämään liitutaululle viivastoa. Viivoja - suorempia ja vinompia, Putte kun ei sortunut taiteellista vapautta rajoittavan viivaimen käyttöön - syntyi verkkaisesti ja lopulta ne täyttivät koko taulun. Monen muun opettajan tunnilla häinä olisi alkanut moneen kertaan, mutta Puten piirroksen valmistumista odotettiin maltillisesti. Jotkut ehkä jopa kiinnostuneina.

Oppitunnin aiheena oli kirjanpidon alkeet. Se oli vanhan kansalaiskoulun oppiaineita, joita Putte katsoi asialliseksi opettaa peruskoulunkin puolella. Toki jotkut opiskelivat valinnaisena aineena niinsanottuja kaupallisia aineita, joissa aiheeseen perehdyttiin jo hiukan ammatillisemmastakin näkökulmasta - "kaupallisten" yksi tarkoitus kai oli valmistaa kauppaoppilaitosten opintoihin.

Puten kirjanpidon opetuksesta en muista muuta kuin oppitunnin alkuhetket. En muista kaupallisten aineiden tunneiltakaan. Joskus myöhemmin tentin "Intermediate microeconomicsia" ja "Talousyksiköiden toimintaa". En voi väittää olevani talousnero.

Tänään vietin päivän Vantaalla kurssittamassa itseäni aiheena mikäpä muukaan kuin talous. Tiiviiseen päivään mahtui monenlaista asiaa myyntikatteista ja hinnoittelusta investointilaskentaan. Olen aina ollut varsin huono matematiikassa ja laskemisessa. Mutta silti yleensä pidän niistä. Sanoin vierustoverille pyrkiväni kauppaopistoon. Yllätin itseni ratkaisemalla yhden tehtävän ensimmäisen asteen yhtälön avulla (ja vieläpä ratkaisemalla sen oikein). Mallivastauksessa oli käytetty erilaista, varmaankin ekonomimaisempaa mutta minusta monimutkaista, tapaa. Hatunnosto peruskoululle ja perustaidoille.

Kurssipäivään oli pyydetty ottamaan laskin mukaan. Minulla on syksyllä 1982 hankittu Canon F-56 -mallinen laskin. Se toimii sormiparistoilla ja osaa peruslaskutoimitusten lisäksi muutaman trigonometrisen ja tilastollisen funktion. Uskollinen nykymatkakumppanini Amilo olisi tarjonnut OpenOfficen palveluksia, mutta laskimen käyttö tuntui hauskemmalta. Erityisen hauskaa oli laskea laskimella, joka on hankittu samana vuonna kuin historiankirjat tietävät Excelin edeltäjän, CP/M-järjestelmien Multiplanin, julkistetun. Mikä mahtaisi olla Multiplanin tai ensimmäisten Excelien käyttökelpoisuus nykyisissä PC-koneissa? Yhtä kaikki, Canon F-56 yli neljännesvuosisadan ikäisellä "hardwarellaan" ja "softwarellaan" toimii yhä moitteetta.