Koulumatkalla

Opiskelu on sen verran kiivastahtisempaa kuin esimerkiksi opetusalan viranomaistoiminta, että pääkaupunkiseudulle on matkattava täpötäydellä IC² 164:llä leppoisamman P 274:n sijasta - sekin kulkisi päivittäin kuunvaihteeseen saakka. Ei ollut huono idea hankkia lippuja ajoissa. Sama päti eiliseen paluujunaan, Oulun IC 55:een.

Informaatioyhteiskunta ei ole tällä matkalla kovin vahvoilla. Amilon akku alkaa väsähtää riittäen täyteen ladattuna juuri sopivasti Tikkurilaan saakka. Dna:n "mokkula" puolestaan toimii pääradan varressa vain paikoin ja pääosin GPRS-nopeudella. Ehkäpä DNA on suunnattu city- ja nauhakaupunkiväestön sijasta maakuntien ihmisille. Ainakin Tampereelta Ylivieskaan se toimi kokolailla keskeytymättä vähintään EDGE-tahtiin. Tai sitten Sm3:n runko aiheuttaa vähemmän vaimentumisia kuin IC²-vaunujen. Toisaalta Soneran kanssa ei tälläkään reitillä ole ollut ongelmia.

Jos eilen oli oppiaineena kaupallisia aineita, on tänään yhteiskuntaopin tunteja. Liian paljon on tullut oltua poissa työmaalta. Toisaalta toimintaympäristö on sellainen, että työmaa on - ja pitää olla - varsin laaja käsite. Omien seinien sisään linnoittautuminen on huono tie. Opiskelu on toki itsekäs tapa viettää päivää, mutta arvelen hyötyjen kuitenkin korvaavan poissaolohaitat. Olen vitsaillut, että johtamisen erikoisammattitutkinto on nopea herrahissi. Ajallisesti ei aivan yhtä nopea kuin sotaväen johtajakoulutusohjelmat, mutta paljon löysätahtisempi. En ole toistaiseksi saanut aikaan ainuttakaan rekisteröitävää opintosuoritusta, mutta koulutuksen aikana olen silti päätynyt ensin apulaisjohtamaan ja sittemmin johtamaan seutukunnallista ammatillista oppilaitosta. Toki vain tilapäisesti. Jos kerran "JET" tarjoaa kaltaiselleni vähemmän kunnianhimoiselle ja heikommin urakehityssuuntautuneelle tällaisia tehtäviä, millaista tulosta omalla urallaan saisikaan aikaan joku pyrkivämpi persoona. No, vaikka mielelläni ammatillisia tutkintoja markkinoinkin, takuuta en uskalla luvata.

Edellisiin täysin liittymättä, mutta koulutusaiheessa pysyen. Helsingin yliopistossa toimii humanististen aineiden - käytännössä kielten - aineenopettajakoulutuksen kehittämisverkosto. Sen nimi on AinO. Nimi johtuu aineenopettajista, mutta kun kerran kaikenlainen sukupuolittaminen on nykyään muotia, sitä voinee pitää jossain määrin feminiinisenä. Jos taas toisaalta pidetään joidenkin asioiden - kuten (ainakin joidenkin alojen) opettajuuden - sukupuolittumista haasteena tai jopa ongelmana, miksi asiantilaa pitäisi vahvistaa nimeämispolitiikalla? Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellis-teknisen opetuksen kehittämiskeskus on tyytynyt neutraaliin LUMA-nimeen. Eikö AinOn tilalle olisi kelvannut LUMA-hengessä vaikka HIKI (historia ja kielet; josko historioitsijatkin olisivat silloin nykyistä aktiivisemmin toiminnassa mukana) tai joku latinajohdannainen hyvässä EU-hengessä?

Vai haluaako Aino vihjata, että miespuolisten ei sovi olla kiinnostuneita humanistisista aineista? Pitäkööt alkuaineensa ja yhtälönsä, ohjelmointikielensä ja paperikoneensa? Ei näin.