Kotimainen

Valokuvatorstai-blogin aiheena on tänään ollut kotimainen.



Dr16 nro 2806 on kuvattu kotimaisen lumisissa maisemissa Kolarissa 13.3.2008.

Raskas dieselveturi Dr16 on jäänyt toistaiseksi viimeiseksi kotimaisen veturiteollisuuden tuotteeksi valtion rataverkkoa ajatellen, jos ratakuorma-autoja ja muita työkoneita ei lasketa.

Valtionrautateiden sähköistyshanke alkoi antaa hyötyjään 1960-luvun lopusta alkaen ja vähensi muun käyttövoiman tarvetta vetureissa. Höyryveturin savupilvi haihtui kaupallisesta liikenteestä viimein vuoden 1975 myötä. Mutta jo seuraavan vuosikymmenen alkuun tultaessa oltiin tilanteessa, jossa dieselvetovoimaa tarvittiin lisää. Yhtäältä sähköistys ei ollut edennyt ennakoitua tahtia ja toisaalta junapainot olivat kasvaneet. VR:llä pohdittiin veturien modernisointia ja ryhdyttiin tuunaamaan Hurua. Dr12-sarjan yhteen yksilöön, nroon 2239, vaihdettiin Wärtsilän meridieselmoottori, asennettiin kuppipenkit ja Wunderbaum - tai jotain sinnepäin. Ratkaisu ei ollut onnistunut, koska ratamoottorit eivät kestäneet uuden päämoottorin antamaa tehoa.

Päädyttiin kokonaan uuden veturityypin rakentamiseen, veturin jonka oli määrä korvata vanheneva Dr12. Tampereen paikallisottelun voitti vuonna 1983 Valmet vanhan kilpakumppaninsa Lokomon nenän edestä (kolmas tarjouskilpailuun osallistunut oli pienvetureistaan tunnettu Saalasti, jonka tarjous ei vastannut sellaista raskasta dieselveturia, mitä VR kaipasi) Kuten Dr12-hankinnat aikanaan 1950-luvulla, voitaneen Dr16-hankinnatkin nähdä osana valtion budjettitaloutta ja sitä kautta elinkeino-, alue- ja työllisyyspolitiikkaa. Ilman Dr16-tilauksia Valmetilla olisivat työt uhannet käydä vähiin.

Dr16 oli aikansa kovaa teknologiaa. Ohjausjärjestelmän sydämenä toimi Strömbergin kehittämä Selma2-järjestelmä eli Intelin 8086-prosessori. Noina aikoina olivat sulautettujen järjestelmien ytimet kovaa rautaa kotien viihdelaiteisiin verrattuna: Dr16:n järjestelmiä ohjattiin veturin tyyppimerkinnän kanssa yhteensopivalla väylänleveydellä, kun samoina vuosina markkinoille tulleet kotitietokoneet, Vic20 ja kumppanit, tyytyivät puoleen siitä.

Valmetin tavoite oli kunnianhimoinen. Oli tarkoitus tuottaa paitsi huipputekninen dieselveturi, myös perusrakenne VR:n tulevalle Sr2-sähköveturille. Mahdollisimman monia Dr16:n komponentteja oli suunnitelmien mukaan hyödynnettävissä tulevassa sähköveturissa. Tämä tavoite ei toteutunut, ja uusi sähköveturityyppi hankittiin muuttuneessa toimintaympäristössä, Tamperetta kauempaa ja kovin erinäköisenä kuin Dr16.

Ensimmäinen Dr16 valmistui keväällä 1985. Neljässä ensimmäisessä veturissa - niin sanotuissa protoissa; oikeampi nimi kai olisi esisarja - käytettiin kahta erilaista moottorityyppiä: kaksi ensimmäistä oli varustettu ranskalaisperäisellä Alsthomin Pielstick 12PA4-V-200VG -moottorilla ja toiset kaksi kotimaisella Wärtsilä Vasa 8V22 -moottorilla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan veturit piti varustaa Wärtsilän konein, mutta alkuperäisen mallin osoittauduttua liian painavaksi rakennettiin ensimmäiset veturit ranskalaisella moottorilla varustettuina.

Vaikka alunperin esisarjaan oli haluttu myös kotimainen moottorivaihtoehto, vuonna 1989, kun varsinainen sarjavalmistus alkoi, moottorivalinnassa päädyttiin ranskalaiseen vaihtoehtoon. Syyt olivat moninaiset, eikä yksi vähäisimmistä liene ollut valtion ohjien löyhentyminen elinkeinopolitiikassa. Kotimainen ei ollut oletusarvoisesti ykkössijalla.