Koulua päivä- ja iltavuorossa

Työmaalla pääsin parturikampaajaopiskelijoiden harjoitusmaaliksi. Tarvitsivat parrakasta henkilöä. Sääli, että olin ehtinyt parturoida naamaani toissapäivänä, kun ammattiapua olisi ollut saatavilla. En voinut olla sanomatta, että parturintuolissa olo oli kuin Rembrandt van Rijnin taulussa. Käyttämäni kaltainen partamalli on kuulemma nimeltään maisterinparta. Täytyy seuraavalla kerralla tilata amisviikset.

Illalla sain ensiavun kakkospätevyyden ajan tasalle. Kurssi on pidetty neljänä keskiviikkoiltana naapurikylän vanhalla kansakoululla. Toistaiseksi saneeraamaton - tai oikeammin sanottuna kai 1970-luvulla viimeksi saneerattu - vanha koulu ei vihreine lastulevyseinäisine, suuri-ikkunaisine luokkahuoneineen kovin paljon eroa siitä, jossa aikanaan aloitin oman opintieni.

Perinteiseen tapaan viimeisen kurssikerran ohjelmaan kuului paikallisen ensiapuryhmän laatima tehtävärata. Hyviä ja haastavia rasteja, omaan vireystilaan nähden liiankin. Noita asioita maallikko voi tuskin harjoitella liikaa.