Hillittyä pauketta

Työpäivän jälkeen istuin linja-autossa rautatieasemalle saakka. Aikomuksenani oli muistaa kotikylän rautatiehistoriaa ostamalla 131-vuotiaan ajanjakson viimeisenä päivänä vielä yksi matkalippu. Virkailija kertoi, että heille ei ole konsernin taholta annettu mitään ohjetta lipunmyynnin lopettamisesta vuodenvaihteessa. Taannoin paikallislehti taisi tehdä ylilyönnin uutisoidessaan lipunmyynnin loppumisesta. Olisi nytkin pitänyt tarkistaa asia asianosaisilta tahoilta itseltään. Seuraava rautatieajanlaskun käännekohta lienee touko-kesäkuun vaihteessa aikataulukauden vaihtuessa.

Kotiin kävellessä tunsin hetken ajan miltei vastustamatonta kiusausta käväistä räikeällä Rakettimyynti-kyltillä viitatussa kaupassa. Jätin kuitenkin käymättä. Emme ole ampuneet raketteja enää olympiadiin. Ruutia ja roskaa sataa tarpeeksi näillä kulmillakin, kun parissa talossa nuori polvi on ehtinyt pikkutykkimiehen ikään. Mutta tunnustettava on, että jokin paukuttelun ajatuksessa olisi itseänikin vielä viehättänyt.

Tämän torpan asukkaille työvelvoitteeton uudenvuodenaatto on harvinaista herkkua. Juhlistimme tekemällä perunasalaatin ja käpykakun. Takkatuli, lämmittävä juoma ja radio viihdyttävät iltaa.