Tempore mutantur

Kuulin tänään väitteen, että julkisuudessa paljon huomiota saanut "temmi" eli uusi työ- ja elinkeinoministeriö perustetaan vastineena siitä, että Suomea kohdeltiin EU:n rakennerahasto-ohjelmissa tällä kaudella paljon avokätisemmin kuin edeltäkäsin odotettiin. Ehkä pääpaino siirtyy työvoimapolitiikasta elinkeinopolitiikkaan. Heikohkoja signaaleita on ollut jo nähtävissä. Esimerkiksi työvoimapoliittista koulutusta ei enää pidetä tärkeänä järjestää siellä, missä työttömyys on määrällisesti suuri vaan mieluummin siellä, missä työpaikkoja on enemmän saatavilla. Koulutuksen vaikuttavuus luonnollisesti kohenee, ja menettelytavalla saattaa olla merkitystä myös maan sisäisten muuttovirtojen ohjailussa. Toisaalta työttömyyden kova ydin kovenee entisestään.

Työvoimatoimistotasolla on sanottu, että tänä päivänä työmarkkinat toimivat paremmin kuin koskaan. Toimisto haluaa keskittyä saattamaan työn ja tekijät yhteen eli työnvälitykseen. Sehän sen alkuperäinen tehtävä onkin. Rakenteelliseen työttömyyteen ja ylipäätään kovaan ytimeen vaikuttamaan pyrkivät toiminnot haluttaisiin ulkoistaa esim. KELAlle ja erilaisiin projekteihin. Onpa joku poliittinen järjestö tiettävästi esittänyt koko työvoimatoimistojärjestelmän lakkauttamista ja siirtymistä yksityiseen työvoimanvälitykseen.

Iltapäivän kokouksessa näitäkin asioita sivuttiin, mutta enimmäkseen puhuttiin sitä, millaisilla strategioilla saa pumpattuja ecuja EU:n rakennerahastoilta.

Kotikylän kaupunginjohtaja kun paikalla sattui olemaan, vihjaisi että jos asemakaava vahvistetaan, hän haluaa ostaa veturitallin. Olen ollut vastaan ajatusta, että senkaltaisen rakennusmassa hankittaisiin köyhän kunnan taloutta rasittamaan, mutta en välittänyt alkaa vänkäämään harrastusasioista työkokouksessa. Ostakoon kaupunki, jos kerran rahaa on. Ja olisihan kaupalla paljon hyviä puolia ainakin veturimuseotoiminnan kannalta. Jos olisi aktiivisia ja asiaan mielellään ammatillisessa kontekstissa paneutumaan valmiita toimijoita, olisi hyvä aika rakentaa EU-rahoitteinen projekti tuonkin asian ympärille. Olen nähnyt viime aikoina koulutuspuolella projektibudjetteja, joissa hankkeen valmistelija aikoo palkata itsensä projektipäälliköksi vajaan 50 000 euron vuosipalkalla. Ihan hyville ansioille noissa saattaisi päästä. Ongelmana on valmisteluvaiheen vaativuus ja se, että siinä vaiheessa työtä joutuu tekemän paljon joko talkoilla tai ainakin oman varsinaisen työnsä ohessa.

Toijalan kylässä tulee kuulemma sitten rautatieasemakin myyntiin. Sic transit.