torstaina, marraskuuta 22, 2007


Linja-autoilua paperitehdasmaisemissa


Kovasti oli pimeää, kun Saarioispuolen kautta työmaalle kulkeva linja-auto starttasi rautatieasemalta vähän ennen seitsemää. Liikennöitsijä on laatinut aikataulut kireiksi, ehkä turhankin kireiksi. Ei ole tämäkään auto tainnut ainakaan muutamaan kuukauteen kulkea aivan paperille painetun mukaan. Väkeä nousi kyytiin vähänlaisesti. Ikävä arvaus on, että tihkuisena pimeänä aamuna monet olivat ajoittaneet pysäkille tulonsa melko tiukkaan totutun aikataulun mukaan, ja linja-auton kulkiessa kerrankin virallisessa aikataulussaan jäi työ- tai koulumatka hoidettavaksi jollakin muulla kulkuneuvolla.

Työmaalla ehdin olla nimellisen hetken, ja vartin verran auringon nousuajan jälkeen linja-autokyyti jatkui Tampereelle. Valoinen ei vanha kolmostie edelleenkään ollut. Aikaa oli sen verran, että päätin jäädä kyydistä Viinikan liikenneympyrässä (sellainen paikanmääre tunnettaneen Tampereella hyvin edelleen, vaikka kiertoliittymien reinkarnaatio ei ole tuota aluetta ymmärrettävistä syistä koskenut). Täytin päivän kahvikiintiöni yliopiston alakuppilassa ja nappasin ilmaislehdet matkaan. Julkisella liikenteellä kulkemisen tehottomuus antaa aikaa yksilön nautinnoille, jotka usein perustuvat tehottomuuteen.

Julkisella liikenteellä jatkettiin latinalaiskortteliin sijoittuvalta Oppisopimuskeskukselta eteenpäinkin. Oli tilattu matkustajamäärään soveltuva minibussi, mutta ne olivat kuulemma olleet liikennöitsijältä tänä aamuna loppu, joten matka Mänttään sujui komeasti ison charter-bussin kokoustilassa.

Sattumaa on tietenkin se havainto, että kun tätänykyä "Route 66:tta" kuljetaan työasioissa, ovat esillä erilaiset uhkakuvat ja tunnelma apeanlainen. Harrastepohjalta ajeltaessa on mukavampaa.

Illalla kotona pääsin avustamaan kankaan tukille vetämisessä. On kunnia-asia päästä tekemisiin kovan, tai ainakin osaamista edellyttävän, teknologian kanssa.

Ei kommentteja: