Laiskat kotiviihteilijät

Lienen maininnut usein, että taloudessamme ei ole ollut televisiota yli vuosikymmeneen. Alkujaan se oli taloudellinen valinta, ja kun televisiottomuuteen tottui, ei sitä osaa kaivata. Tosin jos ruudun ääreen joskus päätyy, se voi olla loukku. Muutamia vuosia sitten lievitimme työntäyteistä syyspimeää käväisemällä ruotsinlaivalla. Kovin ahkerasti ei silloin laivan viihdetarjontaa hyödynnetty, kun viihdyimme kaksistaan hyvin hytissä - katsomassa televisiota, joka tuolloin esitti mm. Jasser Arafatin hautajaisia ja jotakin ruotsalaista 1970-luvun kansankodin vauraammasta siivestä kertovaa draamaelokuvaa.

TV-klassikoita tulee katsottua joskus Ylen Elävä arkisto -sivuilta. Valtionrautateitä esitteleviä leikkeitä sieltä löytyy melko usein. Rautatielaitos oli takavuosina mediaa kiinnostava asia, ja sen toimintaa on taltioitu runsaasti eri tahoilla. Se lienee yksi syy museorautatieharrastuksenkin suosioon: erilaista lähdemateriaalia on verraten helppoa löytää niin museoveturien entisöinnin, pienoisrautatiemallien ja -dioraamojen rakentamisen kuin kirjoitustenkin virikkeeksi.

Elävää arkistoa lukuunottamatta emme ole kovin hyvin hyödyntäneet tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia kotiviihteessä. Puolisoni kesällä hankkima PC-työasema pyörittäisi hyvin DVD-elokuvia, ja niitä voisi katsella samankokoiselta näytöltä kuin paistatteli vielä televisiottoman kautemme alkuaikoina monen kodin olohuoneen keskipisteenä. Joskus tulee lainattua töistä dataprojektori ja jostain siirrettävä valkokangas, ja pidettyä elokuvailta kotona, mutta harvoin. Omat DVD-kokoelmamme taitavat käsittää yhden käden sormilla laskettavan luvun levyjä.

Tänään sopisi mennä ajoissa sänkyyn. Torpan kauniimpi asukas kaipaa hyvänäpitoa jäägeelin muodossa. Iltalenkillä ilma oli happirikas ja lumen lupausta ilmassa, mutta tärähtely ei tainnut olla hyväksi kipeille paikoille. Nomen est omen, hän on joskus vitsaillut sukunimestään.