Koulutuksen päätös

Asentajakoulutus päättyi. Tämän ryhmän kanssa oli hienoa työskennellä. Päätöstilaisuus koulun ruokalassa oli asiallinen, miltei karu. Pitkiä juhlapuheita ei pidetty, mutta juotiin kahvia ja syötiin erinomaista mansikkakakkua. Valmistuneet lahjoittivat minulle kirsikkapuun "taimen" - lainausmerkit siksi, että nykyisin puuntaimia on saatavana tällaisina jo hyvään mittaan kasvatettuina. Suuri kiitos heille.

Arvelen jääväni opiskelijoille melko etäiseksi hahmoksi, vaikka lähes "luokanopettajana" toiminkin, eli tietokoneasentajan tyyppisessä koulutuksessa opetan lähes kaikki aineet. Ehkä tämä blogi palvelee jonkinlaisena etäisyyden lyhentäjänä, en tiedä. Joka tapauksessa tätä kautta oli idea kirsikkapuuhun tullut.

Vielä kerran paljon onnea koulutuksensa päättäneille ja menestystä työelämässä.

Pakkaan hyvät saappaat ja hiukan muuta tavaraa autoon ja lähden meditoimaan. Uudellemaalle ei nyt lähiajoiksi kaivattaisi sateita.

Mutta sitä ennen osallistun Khiloun haasteeseen. Isommin miettimättä tulee mieleen lämpenevään kesään sopivaa mainstreamihkoa tavaraa:
1. Johann Pachelbelin Kaanon hitaana kamariorkesteriesityksenä
2. Neneh Cherry ja Youssou n' Dour: Seven seconds
3. Ankkurit ylös -marssi minkä tahansa reippaan soittokunnan esittämänä
4. Aki Sirkesalo: Hikinen iltapäivä
5. Salif Keita: Gnokon Fe
6. Jean Sibeliuksen Finlandia

Noilla pärjäisi vähän aikaa, mutta en taida alkaa siirrellä bittejä mihinkään kannettavaan laitteeseen.
Entä pitäisikö muumin mukaisesti laittaa vahinko kiertämään? Ainakin Sedis ja Plöki olisivat hyvät kohteet; tosin heille lienee moni jo haasteen heittänyt.