Illanvietoista kiire kotiin

Parina iltana on ollut tarjolla illanviettoja.

Eilen päättyi tämän seutukunnan ammattikoulujen kevätlukukausi useimpien koulutusten osalta (gaudeamus igitur jne. ammatillisen perustutkinnon suorittaneille ja ylioppilaille myös: olihan mukana joltinenkin joukko kaksoistutkinnon eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittaneita). Myös seutukunnan aikuisia valmistui uuteen ammattiin.

Paikallinen media, kuten media lähes poikkeuksetta, jälleen kerran jakoi virheellistä informaatiota kertoessaan nuorten suorittaneen ammattitutkintoja. Peruskoulun jälkeisessä ammatillisessa koulutuksessa (virallisesti toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa) nuoret nimenomaan eivät suorita ammattitutkintoa vaan ammatillisen perustutkinnon. Kyseessä on täsmälleen samanlainen ilmaisu kuin jos kerrottaisiin jokaisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen tulleen suorittaneeksi lisensiaattitutkinnon. Ammattitutkintoja suorittavat ammatillista pohjakoulutusta ja/tai alan työkokemusta tai muuta kautta alan perustaitoja syvällisempää osaamista hankkineet aikuisten ammatillisen koulutuksen piiriin kuuluvat.

Tänään illanvietto sijoittui naapurikuntaan "erämajalle". Sama paikka kuin huhtikuisella kurssilla ja aihepiirikin sama. Matkaa ei ole meiltä kuin kymmenkunta kilometriä, joten päätin lähteä polkupyörällä. Retkipyörällä ei ole sorateille asiaa, joten yksivaihteinen sai kelvata. Aikaa on sen kanssa hyvä varata reilusti matkan taittamiseen. Täkäläisissä tieolosuhteissa sen kaltainen ns. hybridipyörä kuin puolisollani on, olisi ilmeisesti melko optimaalinen poljettava ajoneuvo. Toisaalta yksivaihteisen voi lukittuna jättää vaikka rautatieasemalle viikonloppuyöksi pelkäämättä varastamista tai rikkomista.

Kummassakaan illanvietossa en viihtynyt pitkään. Se ei johtunut itse illanvietoista, mutta koti houkutti kotikissaa.