Kesäpuuhia isomassa kaupungissa |
Puolisoni
ja minä siirryimme keväällä kiinan kielen harrastuksessa
työväenopistosta yliopistoon, Valkeakoskelta Tampereelle.
Kesäyliopistoon toisin sanoen.
Katsoimme
parhaaksi valita uudessa oppilaitoksessakin alkeiskurssin, ja se oli
järkevää. Ei siksi, että työväenopistolla oltaisiin opiskeltu
saati opetettu huonosti vaan siksi, että opettaja on
syntyperäinen ja kurssivaatimukset korkeakoulutason mukaiset.
Työväenopistolla
opiskeltiin, opiston periaatteisiin hyvin sopien, pääasiassa
käytännön puhekieltä Kiinassa vuosia bisnestä tehneen opettajan
ohjauksessa. Kesäyliopistossa lähtökohta on kirjakieli, eli
kirjoitusmerkeistä lähdetään. Se on kiinan kaltaisen kielen
perusta.
Kun
vihkoon piirretään hanzi-merkkejä (汉字),
en voi kuin ihailla puolisoni kaunista
käsialaa.
Minulla kynän
jälki
on sama kuin koulussa aikanaan, kammottava. Mutta rohkenen
sanoa, että merkkien piirtämisen makuun olen tällä kurssilla jo
hieman päässyt.
我
爱人 是 我 的 老师。
Kurssin
opetuskielenä on englanti. Meille, 1970- ja 80-luvun koululaisille,
se on oma haasteensa.
Sukupolven tai puolen verran nuoremmille kurssilaisille
kyseessä
tuntuu olevan toinen puhekieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti