Juhlaviikonlopun lopuksi vielä

Perjantaina loppui ammattikoulun lukukausi tällä seudulla. Viime vuosina olen tavannut osallistua päättäjäistilaisuuteen yleisön joukossa, omia opetettavia kun minulla ei ole vuosiin ollut. Meillä ollaan - onneksi - pidetty kiinni myös suvivirrestä.

Tänä vuonna suunnitelmaan tuli mieluisa muutos. Sain pitkästä aikaa kunnian pitää puheen tutkinnon suorittaneille aikuisopiskelijoille, joiden päättäjäistilaisuus pidettiin samaan aikaan kuin nuorten valmistujaisjuhla, mutta eri salissa.

Puhe tuli valmisteltua pitkälti torstaina pyörän satulassa. Vastatuuleen polkeminen ei nostattanut klassisen retorisen ihanteen mukaiseen vivat, crescat, floreat poljentoon, ja onneksi opetusministeri tuli apuun.

Ammattikouluista valmistuvat, aikuisopiskelijat aivan erityisesti, jäävät kevätjuhlakaudella edelleen hiukan pimentoon. Tämä tuskin asiaa auttaa, mutta tulkoon perjantainen teksti julkaistuksi blogissakin:

Arvoisat tutkinnon tai osatutkinnon suorittaneet, opettajat, tutkintovastaavat, koulutussihteerit ja muu henki­löstö.

Tänään on tärkeä päivä. Koulujen päättymispäivään liittyy aina oma merkityksensä. Var­masti moni meistä muistaa lapsuuden ja nuoruuden koulujen päättäjäiset, kevätjuhlat, ku­ten niitä myös oli tapana kutsua.

Mutta Teille, tutkinnon suorittaneet, tämä ei ole mikään tavallinen lukuvuoden päättäjäis­päivä. Tämä ei ole mikään tavallinen kevätjuhla. Onhan meillä täällä tänäänkin hienoa mu­siikkia, tanssitaidetta ja sanataidetta, kiitos kaikkien esiintyjien. Ja aivan kuin niissä kansa­koulun, peruskoulun tai minkä tahansa lapsuuden ja nuoruuden koulun päättäjäisissä, on myös tämä kuiva puhe, joka viimeistään saa huokaisemaan helpotuksesta: kohta tämä opintien haara on loppuun saakka kuljettu. Eli kyllä meillä kevätjuhlankin ainekset on.

Te, valmistuneet hiusalan, sähkö- ja automaatiotekniikan sekä myynnin ammattilaiset, olet­te tätä päivää varten kulkeneet pitkän opintien. Voi olla, että jollekin Teistä tänä päivänä saatava todistus ja ennenkaikkea ammatti, johon se pätevöittää, on ollut toiveena jo vuo­sia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Toisella taas kyseessä saattaa olla paljon tuoreempi kiin­nostuksen kohde, kolmannella käytännön syistä ja arkipäiväisin perustein valittu tie. Meillä aikuisilla syyt lähteä opiskelemaan ja suorittamaan uutta tutkintoa ovat mitä moninaisim­mat. Yhtä kaikki, jokainen niistä on arvokas.

Tämä on tärkeä päivä, koska tämän opintien haaran päätteeksi olette suorittaneet näyttö­tutkinnon omalla ammattialallanne. Kuten hyvin tiedätte, näyttötutkintoa ei suoriteta kirja­tietoa lukemalla tai koekysymyksiin vastaamalla. Toki nekin voivat olla osa ainakin tutkin­toon valmistavaa koulutusta, mutta se on silti sivuasia. Olette suorittaneet tutkintonne osoittamalla osaamisenne todellisissa työtehtävissä todellisessa työelämässä tai sitä vas­taavissa olosuhteissa.

Suoritustanne eivät ole arvioineet yksinomaan opettajat, vaan näyttötutkintojärjestelmän mukaisesti kolmikanta, jossa suurin painoarvo on työelämän edustajilla. Osoittamanne am­mattitaito vastaa juuri niitä vaatimuksia, jotka alanne työelämä asettaa. Tietenkin jokaisella työpaikalla on erilaisia työmenetelmiä ja muita käytäntöjä, eikä niiden kaikkien hallintaa voida missään tutkinnossa todentaa. Mutta Teillä on ammattinne vahvat perustaidot ja -tie­dot ja täydet valmiudet omaksua kaikki alaan liittyvät työpaikkakohtaiset asiat.

Rohkenen sanoa, että näyttötutkinto on Suomen koulutusjärjestelmän vaativin tutkinto­muoto. Sen vaativuus ei perustu ulkoa opetellun nippelitiedon muistamiseen tai siihen, että osaa tehdä asiat mahdollisimman tarkkaan opettajaa jäljitellen. Näyttötutkinto on vaativa, koska sen arvioijana ovat työelämän edustajat. Työntekijäarvioija hyväksyy lähtökohtaises­ti vain sellaisen tutkintosuorituksen, jonka tekijän hän olisi valmis ottamaan työkaveriksi. Työnantaja-arvioija puolestaan hyväksyy tutkinnon vain sellaiselta vain suorittajalta, jonka hän voisi harkita palkkaavansa töihin. Näyttötutkinnossa ei mitata ammattitaidon ulkopuoli­sia asioita, eikä siinä ole mitään keinoja kerätä hyvityspisteitä, jos varsinainen ammattitaito ei riitä.

Te, jotka tänään - tai tutkintotoimikuntien aikataulujen vuoksi ehkä vähän myöhemmin - saatte tutkinto- tai osatutkintotodistuksen, voitte jo hyvillä mielin kutsua itseänne ammatti­laisiksi. Tiedän, että monilla aloilla ajatellaan, että ammattilainen on vasta se, joka on toi­minut alan työtehtävissä kolme, viisi, kymmenen, tai kaksikymmentä vuotta - tai koko työ­uransa. Nekin ovat perusteltuja näkemyksiä, mutta ehkä silloin puhumme jo korkeamman tason ammattilaisuudesta, mestariudesta ja huippuosaamisesta. Valitettavasti joskus myös kapea-alaisuudesta, mihin en toivo - enkä usko - Teidän sortuvan.

Mutta Te voitte kutsua itseänne ammattilaisiksi sillä perustella, että näyttötutkinnon kautta saatu tutkinto- tai osatutkintotodistus on osoitus siitä, että kykenette tekemään ammattinne työtehtävät sillä tasolla, että työelämä - asiakkaat, esimiehet ja työtoverit - ne hyväksyvät.

Tässä yhteydessä haluan kiittää opettajia, vastuukouluttajia, tutkintovastaavia sekä toimistohenkilöstöä ja muuta tuki- ja kehittämispalveluiden henkilöstöä siitä suuresta työstä, jonka olette tehneet tämän juhla­hetken mahdollistamiseksi. Me aikuiset opimme ja opiskelemme paljon itsenäisesti, mutta aina tarvitaan ohjaajaa, vierellä kulkijaa, sparraajaa, järjestelijää ja ylipäätään tukea oppi­miselle. Tämä on myös Teidän juhlapäivänne.

Myös tämä koko vuosi on merkittävä. Elämme nimittäin näyttötutkintojärjestelmän, tuon suomalaisen ammatillisen koulutuksen kruununjalokiven, 20-vuotisjuhlavuotta. Kuten useimpien asioiden kohdalla, alku oli hidasta ja ehkä vaikeaakin. Olihan kyseessä suuri muutos, kun tutkinnon suorittamiseen ei enää riittänyt ennalta määrätty aika koulunpenkillä istumista ja työharjoittelujen tekemistä. Oli uutta, että tutkintosuoritusten hyväksymisestä eivät enää päättäneet pelkästään me opetusalan ihmiset vaan työelämän kokeneet am­mattilaiset. Uutta oli myös, että tutkinto tuotti muodollisten pätevyyksien lisäksi runsain mi­toin käytännön osaamista ja aiempaa parempia valmiuksia aloittaa ammatin harjoittaminen työelämässä. Näyttötutkintojärjestelmän luoma työelämän osaamisen kasvu todennäköi­sesti oli yksi niistä monista innovaatioista, jotka auttoivat Suomen ylös 1990-luvun lamas­ta.

Te olette suorittaneet tutkintonne jo vakiintuneessa ja pitkälle kehittyneessä järjestelmäs­sä. Ei niin, etteikö aina olisi uutta kehitettävää. Esimerkiksi tutkinnonperusteita uudistetaan tiheästi vastaamaan työelämän vaatimuksia. Nopeimmin muuttuvien alojen ammatti- ja eri­koisammattitutkinnot saavat uudet tutkinnonperusteet kolmen vuoden välein, perustutkin­not hieman harvemmin.

Hyvät tutkinnon tai osatutkinnon suorittaneet! Olen puhunut Teille oppilaitoksen edustajana samoin kuin erään tutkintotoimikunnan, ei tosin nyt suorittamianne tutkintoja koskevan sel­laisen, edustajana. Tänään meillä on harvinainen, oman muistini mukaan laatuaan ensim­mäinen, kerta kun olemme saaneet tervehdyksen myös valtiovallan taholta. Opetusminis­teri Krista Kiuru on lähettänyt Teille, hyvät valmistuneet, kirjeen joka kuuluu seuraavasti:

"Hyvät ammattiin valmistuneet!

Haluan tervehtiä teitä, kanssanne ahertaneita opettajia ja teistä ylpeitä läheisiänne

tänä keväisenä juhlapäivänä. Te olette Suomen arvokkainta pääomaa. Ainutlaatuisia, voi­makkaita, tulevaisuuteen katsovia, jotka rakennatte huomispäivän parempaa Suomea, Eurooppaa ja maailmaa.

Maailma muuttuu nopeasti. Edessänne avautuva maailma on enemmän kuin koskaan en­nen meidän kaikkien yhteinen liikkua, kulkea, elää ja avartua ‒ mutta samalla tietoinen omasta rajallisuudestaan niin ilmastonmuutoksen, köyhyyden kuin muiden ongelmien osalta.

Me Suomessa olemme onnekkaita. Siksi meillä on vielä muitakin suurempi vastuu siitä,

että maailma jää meiltä paremmaksi kuin sen itse saimme. Meidän tärkein työkalumme

maailman muuttamiseen on sivistys eli tieto, taito ja tahto tehdä paremmin ja nähdä

kauemmas. Tämän päivän viesti onkin, että oppimisen tie on elämän pituinen. Tehdään

kaikki sitä matkaa mieli avoinna.

Tämä päivä on teidän. Se on täynnä keväistä lupausta tulevaisuudesta ‒ kauniista kesäs­tä, ja oman tien löytämisestä. Tänään juhlitte ansaitusti. Toivotan teille onnea, iloa ja menestystä.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru"

Näin siis tervehti Teitä opetusministeri. Mitä muuta hänen sanoihinsa olisi enää tarpeen li­sätä? Tuskin mitään.

Lopuksi haluan vielä lausua Valkeakosken seudun koulutuskuntayhtymän ja Valkeakosken ammatti- ja aikuisopiston puolesta parhaat onnittelut Teille kaikille tutkintonne tai osatutkin­tonne johdosta ja toivottaa kaikkea hyvää niin ammatissa, työelämässä kuin muussakin elämässä.