Kerrankin ilman rakkoja

Lauantain ja sunnuntain välinen yö tuli vietettyä Tuusulanjärven maisemissa Kesäyön marssin merkeissä. Edellisestä kerrasta tuolla olikin jo aikaa. Puolisoni ja minä päätimme ilmoittautua vasta toukokuun puolivälissä.

Nykyisin ei enää kävellä kahtena päivänä, vaan tapahtuman nimen mukaisesti vain illalla ja yöllä. Valitsimme 40 km:n reitin. Ensin kierrettiin Tuusulanjärvi vastapäivään ja sitten kevyenliikenteenväyliä ja metsäpolkuja Hyrylän eteläpuolella. Järven kierto tuli aikanaan tutuksi, ja Paijalan kylätien vaiheilla mieli alkoi odotella taipaleen päättymistä. "Ylimääräinen" kymppi kulki osin tuttuja, osin vieraita reittejä ja tuntui pitkältä.

Tuusulan rantatien maisemat huokuvat suomalaista kulttuurihistoriaa. Järjestäjät olivat tuoneet lisukkeeksi vuosisadan takaista suurvaltapolitiikkaa ensimmäisen maailmansodan ja meikäläisen jääkäriliikkeen nimissä. Huoltopisteet oli nimetty jääkärien historiaan liittyneiden paikkojen mukaan: Aa-joki, Misse-joki, Riianlahti, Schmarden ja niin edelleen. Toiset järjestäjien edustajat intoutuivat pitämään esitelmiä ensimmäisen maailmansodan historiasta mehutankkaukselle tulleille kävelijöille. Satunnaisen sotahistoriaharrastajan kuuleman mukaan ihan laadukkaita sellaisia.

Lumian SportsTrackerin mukaan aikaa kului kuusi tuntia ja 18 minuuttia. Pitkä matka sujui nopeasti, mistä kiitos matkaseuralle. Varustusta meillä ei ollut vyölaukkua enempää, ja kerrankin liimasideteippaukset onnistuivat täysin. Kun rakkoja ei ollut eikä tullut, kävi kestopäällysteen tallaaminenkin mukavasti. Loppumatkan muutamalle kilometrille ratamestarit olivat löytäneet kerrassaan mainion metsätaipaleen.

Takaisin Hyrylän jäähallilla oltiin sunnuntain ollessa vielä nuori. Kevyen ilta-aterian jälkeen suunnattiin auton nokka hiljaiselle moottoritielle kohti pohjoista. Kotikylään saavuttua kapakka purki lentopallo- ja markkinaviikonlopun kansaa taksijonoon.

Kotona pantiin sauna päälle ja nukkumaan käytiin auringon noustessa.

Kuvia Kesäyön marssilta 2014.