Viileä kesäpäivä

Tänä kesänä on tarkoitus viettää kerrassaan ruhtinaallisen pituinen kesäloma, viisi viikkoa. Parempi suhtautua asiaan pienellä varauksella: joskus aiemminkin on ollut samanlaisia suunnitelmia, jotka sitten syystä tai toisesta ovat kariutuneet. Vaikka saan leivän opetusalalta ja ehdin tehdä varsinaisia opettajan töitäkin vuosien ajan, en muista nauttineeni niin sanotusta opettajan kesälomasta kuin kaksi tai kolme kertaa.

Erilaista puuhaa tahtoo kertyä kesää odottamaan. Puolisoni kanssa teimme eilen työlistan asioista, jotka lomalla pitäisi tehdä ja hupilistan asioista, joita olisi mukava tehdä. Lieneekö luterilaista etiikkaa, kun ensinmainittuun tuli kaksinkertainen määrä asioita jälkimmäiseen nähden.

Pitää-listan tyyppiset asiatkin ovat varsin mukavia kiireettömästi puuhaillessa. Tänään otettiin tuntumaa listan ulkopuolelta pihamaan perusylläpitotöiden merkeissä.

Nurmikonleikkuun väli on pidentynyt kymmeneen päivään. Sellaista ei ole kesäkuussa koettu sitten sammalsotien alun. Nyt ei asialla ole sammal, vaan sama vihulainen, joka pitää tomaatinlehdet kelmeänvihreinä ja maissintaimet vielä vaaleampina. Onneksi viileys ei ole painunut pakkasen puolelle. Ja maan suojassa kasvavat sipuli ja peruna näyttävät ainakin tässä vaiheessa lupaavilta.

Iltalenkillä T-paidan riittävyys oli siinä ja siinä.