Kuorma-autollinen romua

Eilen tilasin kesäpäivän tai parin ratoksi pihaan 17 kuution siirtolavan paikalliselta kuorma-autoilijalta. Tänään kannettiin vinteiltä ja varastoista lava lähes täyteen enää energiajätteeksi kelpaavaa tavaraa. Siitä ei ole kysymys, että kahden ihmisen talous olisi vuosien saatossa onnistunut keräämään nurkkiinsa moisen määrän tarpeetonta. Mutta talon ja ulkorakennuksen vinteillä oli enemmän ja vähemmän aiempien asukkaiden jättämää roinaa. Vanhat huonekalut tai muutostöistä jääneet ovenkarmit ja ovet eivät meitä juuri olleet häirinneet, kun vinteille on harvemmin asiaa. Mutta joskus sitä vain saa tarpeekseen tietoisuudesta ympärillä olevasta turhasta romusta.

Osan kuormasta muodostivat puolisoni aikanaan saamat vanhat mehiläispesälaatikot. Emme ole unohtaneet ideaa siipikarjatuotannon uudelleen aloittamisesta, jos kohtuullisen läheltä löytyy sopiva ja mielellään maanomistajaakin hyödyttävä tarhan paikka. Mutta emme haaveile miljoonien yksilöiden mesipistiäisimperiumista, muutama kymmenen tuhatta riittää jatkossakin.

Nelijalkainen piikikäs ystävämme kävi tervehtimässä eilisiltana. Ehkä se oli saanut vihiä tarjolla olevasta vapaasta talviasunnosta, joka on viime kesän uudistuotantoa ja talven aikana tuoksuiltaan luonnollistunut. Siili kävi omatoimisella asuntonäytöllä majassa kuusten alla, söi hieman kissojen kala-aterialautaselta ja jatkoi matkaansa.