Vanajan-Hämeen kierros

Aamu ei ollut lupaavin mahdollinen kesän pyöräilykauden avaukselle. Navakkaa tuulta ja ennustettua sadetta höystivät viime viikonloppuisen talviturkin heiton myötä saatu flunssanpoikanen ja huonosti nukuttu yö.

Mutta rovastikunnan helatorstaiperinteeseen Seitsemän kirkon lenkille lähdettiin. Oli juhlaa saada kotoa saakka pyöräilykaveri mukaan. Aika monta helatorstaita puolisoni on joutunut viettämään töissä.

Pian puoli seitsemän jälkeen käännettiin etuhaarukat kohti Kurisjärveä, Riisikkalaa ja edelleen Urjalaa. Ilmoittauduttiin Urjalan kirkolla ja lähdettiin puskemaan ysitien laitaa vastatuuleen. Kylmäkoskella ihastelin hetken remontin jälkeen vasta uudelleen avattua kirkkoa ja sitä, miten sen omintakeinen kansallisromanttinen interiöööri on onnistuttu korjaustöissä säilyttämään. Kirkonmäellä kippurasarvisen vauhtihirmun polkija kysyi ajo-ohjeita Viialan kirkolle. Hänellä näytti olevan sama suunnitelma kuin meillä. Taisin kertoa reitin aika epäselvästi, kun mies katsoi parhaaksi peesata minua ja puolisoani lenkin lyhimmän etapin ajan. Vastatuuleen mentiin edelleen, eikä edes keltainen liivi ja tieto siitä, että perässä tulee jo kaksi pyöräilijää tuonut kummoistakaan Tour de Sääksmäki fiilistä.

Viialasta eteenpäin peesaajamme jatkoi itselleen normaalimpaa vauhtia. Kurjenkallion risteykseen saakka oli vaihteeksi petollinen myötätuuli. Petollinen sikäli, että pieni tauko vastatuuleen puskemisessa haihdutti ajatukset paluusta kotiin lyhintä reittiä. Päätimme tehdä koko lenkin, ja suuntasimme Metsäkansaan ja edelleen Valkeakoskelle. Peltoaukeilla tuuli oli taas vastainen, ja Valkeakoskella rehellisesti sanoen väsytti. Lopussa kiitos seisoo. Rovastikunnan emäkirkolle Sääksmäelle poljettaessa navakka tuuli oli viimeinkin selän puolelta. Sivumyötäisenä se avitti vielä kivikirkolta kotikylään saakka.

Sadetta oli ennustettu aamukuudesta saakka. Muutamia pisaroita tuli siellä täällä pitkin matkaa, mutta varsinaisesti sade alkoi vasta viimeisellä etapilla Sääksmäeltä Toijalaan. Vettä hylkivällä asustuksella varautuminen ei silti ollut huono ratkaisu: goretexit tai drymaxit pitävät hyvin tuulta eivätkä olleet tämänpäiväisellä vajaan kymmenen celsiusasteen kelillä liian kuuma vaatetus.

Jossain Metsäkansan ja Valkeakosken välillä Lumian SportTracker-sovellus kadotti GPS-signaalin tai muusta syystä lopetti mittaamisen, joten vieläkään ei tullut selvyyttä, miten pitkä tarkalleen ottaen on lenkki, joka useissa virallisissa tiedotteissa mainitaan olevan "reittivalinnoista riippuen 90-100 km." Matka ei ole järkevä kesäkauden ensimmäiseksi pyörälenkiksi, jollainen se usein on itselleni ollut. Viime viikolla tuli sentään testattua pyörää reilun puolentoista peninkulman ampumaratareissulla.

Kotiin päästyä mentiin ensi töiksi saunaan. Kissojen kanssa takan lämmössä vietetyn lepohetken jälkeen lähdettiin tankkaamaan veturimiehenpossua moottoritien varteen.