Sorsasalo go go

Tänä kesänä asetin tavoitteekseni käydä töissä polkupyörällä edes kerran viikossa. Matka suuntaansa on noin 19½ kilometriä, eli ei mikään vaativa suorite ja silti päivän saldoksi saa ihan kivan lenkin. Tavoite on toteutunut aika hyvin, vaikka vastineeksi muu liikunta, kuten hölkkälenkit ovat jääneet aika vähiin. Rullaluistimia ei ole tullut kaivettua kaapista tänäkään kesänä - niin uutuudenviehättävää kuin sekin laji kymmenen vuotta sitten oli.

Tällä viikolla sain noustua pyörän selkään kolmena aamuna. On myönnettävä, että yhtenä motivaattorina oli saituus. Polkemalla töihin sain säästettyä linja-auton kuukausilipun lataamisen tulevaan maanantaihin.

Joka kerralla pyörän satulassa kastuin. Keskiviikkona kotimatkalla läpikotaisin. Torstaina menomatkalla lievemmin. Ja tänään kotiin palatessa taas perusteellisesti. Ei kastuminen lämpimillä kesäkeleillä ole asenne- eikä varustekysymys. Se on oikeastaan ihan miellyttävää. Mutta polkupyörän ketjuöljyä kuluu.

Ja vaatteiden kuivatus kestää. Tänään satoi yli kotipihan sademittarin ylärajan, joka on 40 litraa neliömetriä kohden.