Kesän ja syksyn rajapinta

Puoleentoista kuukauteen ei ruokapöytään ole tarvinnut ostaa tomaatteja, kun kotipiha on täyttänyt tarpeet. Tänään oli ostosten aika, kun kypsyminen pihalla on jo hitaampaa.

En ole uimamiehiä, ja torstai-iltana tuli käytyä uimassa vasta toisen kerran tänä kesänä. Talviturkin heittäminenkin osui elokuun puolelle, Saajanmitalla. Rutajärvi, ainakaan Urjalankylän vaiheilla, ei ole nimensä veroinen, vaan täkäläiseksi sangen laaja ulappa hiekkarantoineen. Kesän toinen grillimakkara meni samalla kertaa.

Yksi kesän ja syksyn rajapyykki on Reserviläispiirin Lehijärven lenkki, joka käveltiin tänään. Sain kotoa mukaan mitä viehättävimmän kaverin, ja sauvakäveltiin tuo yhden nuoruusvuoteni lauantaiaamupäivien perinne hiukan vajaaseen kahteen tuntiin.

Kotimatkalla poikettiin Hämeenlinnan automarketissa. Niitä tomaatteja katsomassa.

Pienen lepotauon jälkeen lähdin ensin äidille ATK-tueksi ja sitten museoveturiseuralaiseksi.

Veturimuseolla oli käynnissä kaluston uudelleenjärjestely ensi kesän näyttelykautta varten. "Lättähattu" lämpeni ja myöhemmin käynnistyikin. Sain myös tietää, että alkuviikosta saattaa olla luvassa jotain ihan muuta, jotakin mitä ei ole kiskoillamme nähty moneen vuosikymmeneen.