M.P.C.

Kolminaisuudenpäivä ajoittuu vuonna 1334 tehdyn päätöksen mukaan kirkollisessa kalenterissa helluntain jälkeiselle sunnuntaille, joten tänä vuonna sitä vietettiin jo toukokuun puolella.

Sääksmäen seurakunnasta kertovat vanhimmat historialliset tiedot ovat mainittua päätöstä muutamia vuosia myöhemmältä ajalta.

Kolminaisuudenpäivästä on jo aikaa. Kolminaisuudenpäivän ilmestymisestä kalenteriin tai Sääksmäen ilmestymisestä historiankirjoihin vielä vähän enemmän.

Hämeessä ei pidetä kiirettä. Sääksmäen kirkon kesämusiikkisarja päättyi eilen komeasti, kun uskonpuhdistusmuusikko Michael Praetoriuksen (1572-1621) kolminaisuudenpäivän vesper sai Suomen kantaesityksensä niin ammattilaisista kuin harrastajistakin koostuvan vanhan musiikin yhtyeen Donum Dein esittämänä. Puolisoni ja hänen ystävättärensä kanssa kävimme kuuntelemassa ehtoopalveluksen vanhan emäseurakunnan kirkossa.

M.P.C. oli Praetoriuksen käyttämä nimimerkki. Se tulee yhtäältä hänen nimestään ja synnyinpaikkakunnastaan - Michael Praetorius Creutzbergensis - ja toisaalta tunnuslauseestaan mihi patria caelum - taivas on isänmaani.

Uskonpuhdistajien alkuperäisten ihanteiden tapaan Preatorius yhdisteli latinan- ja kansankieltä siinä kuin gregoriaanista ja virsilaulua.

Kirkon akustiikka on hieno, joskin ilman sähköistä vahvistusta suosii voimakkaita ääniä. Viimeisenä biisinä esitetty "Von Gott will ich nicht lassen" oli toteutettu harvinaisen hienosti kolmelle eri suunnalle - kuoriin ja molempiin risteihin - sijoittuneiden naisäänien laulamana. Toisessa ristissä istuneena täytyy todeta, että vastakkaisessa olleen laulajan ääni ei kuulunut kovin hyvin. (Toisaalta se aiheutti samantyyppisen - ehkä tarkoituksellisen - efektin, kuin viime syksynä Turussa kuullun aivan toisentyyppisen esityksen, Sergei Prokofjevin "Luutnantti Kižen", takahuoneesta soitettu kornetti.) Se kuulosti hyvältä: kuin kutsu ja vastaus. Talon kauniimmalta asukkaalta kuulin ammattitermin: terassidynamiikka.

Lutherin kuuluisan virren "Ein feste Burg ist unser Gott" sovitus oli sangen juureva. Fiilispohjalta kuvaisin asiaa niin, että ensin ajatellaan "Jumala ompi linnaamme" veisattavan negro spiritualin tapaan. Kun siitä mennään askel elävämpään suuntaan, tullaan lähelle Praetoriuksen sovitusta.

Eikä tule mieleen, että livenä kuulemieni Bachin passioiden evankelista olisi resitoinut evankeliumia yhtä kauniisti kuin L. Solin.

Ensimmäistä virantoimistuspäiväänsä Sääksmäen seurakunnan kirkkoherrana tehnyt tohtori M. Antola teki seurakuntalaisten keskuuteen mielestäni sangen tyylikkään sisääntulon laulamalla yllätysisäntänä mukana yhtyeessä. Hän taitaa vanhojen ja vielä vanhempien kirkkosävelmien tyylin, joten voinee uskoa, että emeritusrovasti K. Kauhasen hienoille pääsiäisen ajan kirkonmenoille Sääksmäellä on luvassa jatkoa.