Tammikuu on arkinen kuu

Töissä tein pitkästä aikaa uuden työsopimuksen. Oikeastaan kaksi heti peräjälkeen. Tulosalueeni henkilöstön vaihtuvuus on vähäinen, ja olen iloinen siitä. Opetuspuolella toimiessani - edeltäjäni sanoja lainaten - ovet kävivät välillä kuin saluunassa. Nytkin yksi paperi olisi riittänyt, mutta sattui niin, että ensimmäinen työhöntulija sai vakiviran toisaalta. Hatunnosto niille organisaatioille, jotka tarjoavat vakituisia työsuhteita. Mekin siihen toki pyrimme, mutta tässä välissä ei ollut tarjota kuin kahden kuukauden sijaisuus. Ja kiitos oman väen nopean toiminnan, tilanne saatiin paikattua nopeasti.

Vielä on pimeää töihin lähtiessä ja kotiin palatessa. Iltaiset hiihtolenkit on tehty kuntoradan keinovalossa. Kotikulman pellollekin on tehty latu, jota jotkut hiihtelevät iltaisin otsalamppujen valossa. Se on vielä kokeilematta. Pari edellistä hiihtolenkkiä olen mennyt yksin, kun lenkkikaveri on parannellut flunssaansa.

Torstai-iltana kävin pitkästä aikaa ilma-ampumaradalla. Tarjottiin ilmapistoolia, mutta pyysin ja sainkin kiväärin, perinteisen jousiviritteisen Feinwerkbaun. Paineilma-aseet taitavat olla tätä päivää kisamielessä harjoittelevien keskuudessa. Mutta jousiviritteinen tuntuu harvoin ampuvan käteen oikeammalta. Ainakin nyt näytti pistooli olleen suositumpi ase harvalukuisten paikalla olleiden keskuudessa. Itse olen aina pitänyt enemmän pitkäpiippuisista, oli kyseessä sitten ilma- tai ruutiase. Osumatarkkuuteni kummallakaan ei ole hyvä, mutta olisi luultavasti kehitettävissä kunnollisella harjoittelulla. Nytkin vajaan tunnin aikana poksauttelemani kuulat alkoivat loppua kohden hakeutua vähitellen pieneneviin kasoihin.