Riittävästi unta ja lunta

Viime yönä nukutti iltayhdeksästä aamuyhdeksään. Harvoin kellon ympäri tulee nukuttua, mutta univelkaa taisivat kasvattaa viime viikon useat herätykset lumitöihin aamuneljältä. Kovin paljon myöhemmäksi ei heräämistä voi jättää, jos mielii tehdä pihan lumityöt ennen töihinlähtöä.

Kellon käydessä yhdeksää Viljami-kissa tuli varovasti kysymään, montako kahvimitallista keittimeen pitikään ladata. Niin sen ainakin kissankielestä olin tulkitsevinani. "Vai maistuuhan teillekin kohta aamiainen?", se kysyi, ja lisäsi kuin ohimennen "Minun vatsani jo hiukan kurnii".

Lunta oli yöllä taas tullut, mutta nyt kolaaminen jouti odottaa aamupäivään. Lumikasat tekevät pihan poluista kujia ja vaimentavat ääniä. Rautatiekin on hiljaisempi kuin kesällä.

Pehmeä lumi teki saunalenkistä raskaan puoleisen. Kuntoradalla ei ollut latukone vieraillut. Sen verran suksipareja oli päivän aikana mäkiä kulkenut, että latu-ura löytyi. Nykypäivän 44-millistä leveysstandardia noudattavilla suksilla hiihtäminen on melko riippuvaista koneellisesti ajetuista laduista. Tällä seudulla niitä on tehty kai 70-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Noihin aikoihin sukset alkoivat kaventua ja puu korvautua rakenteessa erilaisilla muoveilla.