Välipäiväreippailua

Joulu meni lähinnä Bacchuksen juhlana. Sikäli asiallista, että pyhät olivat lyhyet. Ladulla ei ole käyty reiluun viikkoon. Hiihtolenkki miellyttävässä pakkassäässä tuntui mukavalta, vaikka pitämään en suksia vieläkään oikein saanut.

Maan vetovoima vaikutti kovasti erääseen varsin nuoreen hiihtäjään. Yhden kerran häntä ja äitiään ohittaessamme viimeksimainittu kehotti nousemaan ylös, jotta nähdään, mikä merkki vähän matkan päässä on. "Se on kaatuneiden merkki", tiesi lapsi.

Toinen, isänsä kanssa liikkeellä ollut esitelmöi, miten paluumatkalla alamäet ovat ylämäkiä ja ylämäet alamäkiä. Toivottavasti pettymys ei ollut suuri, kun kyseessä on lenkki. Mutta kyllä silloinkin mäki velkansa maksaa. Makuasioihin kuuluu, millaisista kaltevuuksista minkäkin suuntaisissa mäissä pitää.