Hyvästit vanhalle työhuoneelle

Kävin viimeistä kertaa vanhassa työpisteessäni. Osaksi syystä, osaksi vain heittämässä hyvästit tyhjälle koululle. Ammattikouluksi 1950-luvulla rakennettu talo siirtyy vuoden vaihteessa kaupungin omistukseen ja pienehköjen muutostöiden jälkeen ala-asteen kouluksi. Paikallishistorian siipien havinaa on siinä, että ensimmäiset toimintavuotensa kunnan, sittemmin kuntainliiton ja kuntayhtymän, omistama ammattikoulu toimi Tietola-nimisen kansakoulun tiloissa lähellä tehdasta. Vuosikymmenten mittaan niin ensin Tietola kuin sitten ammattikoulukin saivat uudet tilat. Nyt Tietola muuttaa jo kolmanteen sijaintiinsa, isoksi kasvaneen poikasensa jättämään pesään.

Vanha ammattikoulu oli kaunis perinteinen koulutalo hyvällä paikalla järven rannalla, ja se oli huolella saneerattu 1990-luvun lopussa. Mutta auttamattoman epäkäytännöllinen se oli ammatillisen koulutuksen alati muuttuvia vaatimuksia ajatellen.

Muutostyöt vanhalla koululla alkavat ilmeisesti vasta tammikuussa. Omieni lisäksi en muita jalanjälkiä pihan lumessa nähnyt. Menin sisälle uusimman siiven alaovesta, josta varmaan toista tuhatta kertaa olin työpaikalle mennyt. Opetustöitä tehdessäni pääasiallisesti käyttämäni luokat olivat tuossa siivessä. Työnkuvan ja työtilojen muututtua viime vuosina jatkoin tutun sisäänmenoreitin kulkemista.

Sisälläkin oli hiljaista. Kiertelin talon ja katsoin, että mitään tarpeellista ei sinne ole jäänyt. Tiesin hyvin, että ei ole, mutta ikään kuin muodon vuoksi. Samalla jätin hyvästit vanhoille opetusluokilleni ja työhuoneilleni.

Nykyisessäkin työhuoneessani viihdyn hyvin. Se on selvästi suurin tähän saakka käyttöni saamista. Kaappi- ja muuta tilaa on ruhtinaallisesti. Ja kun vielä sain seinät somistettua puolisoni pastelloimilla maisemakuvilla (ja tietenkin virallisella Suomen kiskoliikennekalenterilla) ja radion soimaan yleisohjelmaa sivupöydälle, huone on ollut kotoinen. Muutenkin, jos tarkkoja ollaan, on nykyään campusalueeksi kutsutun ammattikoulun 2:n eli uuden ammattikoulun alue minulle omasta elämänhistoriastani tuttu vielä kauempaa kuin mitä vanha ammattikoulu keskustassa pääsi olemaan.

Mitä työhuoneisiin koulutusalalla tulee, niin ensimmäinen työhuoneeni oli iso tekniikan alojen opettajanhuone, jossa sain paikan pitkän huonetta kiertävän pöydän äärestä. Tilaa ei ollut paljon, mutta se riitti. Sen jälkeen vähän aikaa käytössäni oli entinen pintakäsittelyosaston opettajankoppi. Sellainen lasiseinäinen, joka lienee tuttu monille myös peruskoulun tai sitä edeltäneiden koulumuotojen käsityöluokista. Sitten tuli remontteja ja pääsin jakamaan tilavaa minikeittiöllä varustettua huonetta Reijo-kollegan kanssa. Ei mennyt kauaa, kun huoneeseen majoittui kolmas ja neljäskin opettaja, Sari ja Tatu. Hyvin mahduttiin. Ainoa ongelma oli, että huone oli aivan eri puolella isoa taloa kuin opetustilat, joita käytin. Aikanaan, joskus vähän ennen tämän blogin perustamista, sain tilaisuuden muuttaa entiseen liikunnanopettajan huoneeseen. Se oli pieni ja ikkunaton ja siellä haisi usein viemäri, mutta sijainti oli melkeinpä opetusluokkien vieressä. Puutteistaan huolimatta kelpasi hyvin, opettaja kun viettää työhuoneessa kuitenkin suhteellisen vähän aikaa pääosan kuluessa opetustiloissa. Rehtoriksi tultua piti hankkiutua paremmin saavutettavaksi, ja otin käyttöön entisen toimistosihteerin huoneen kerrosta ylempää. Siinä majailin joulua edeltäneeseen viikkoon saakka ja viihdyin hyvin. Mutta nykyinen huoneeni kuntayhtymän muun hallintohenkilöstön kanssa saman käytävän varrella on sijainniltaan ja fasiliteeteiltaan paras tähänastisista.