2011

Vuoden 2011 tulivalmistelu suunnalla jos toisellakin kuuluu alkaneen. Oma talo pysyy puolueettomana. Lumivallit vaimentavat ja valaisuun riittäkööt seitsemän jäälyhtyä, kaksi myrskylyhtyä ja värikynttilät. Täytyy sanoa, että päivällä kylällä käydessäni rakettimyyntipiste houkutti. Sitten muistin olevani 40-vuotias, joten kielletty hedelmä houkutti entistä enemmän. Jätin kuitenkin sikseen.

Veturitallilla jätin parkkipaikalle yrittämisen suosiolla ensimmäiseen sutimiseen ja peruutin takaisin. Voi olla, että vielä näillä lumilla Vaclavin ja Stanislavin jo tehtaalla nostama kori olisi oikeilla ohjausliikkeillä puskenut läpi, mutta en kiusannut autoa. EFi-vaunun kiusaamisenkin lopetin lämmitystä lieventämällä. Oma ydinvoimala moisen lämmitykseen tarvitaan, jos kaikki neljä kytkintä pidetään läpi talven kakkosasennossa. Hitto soikoon.

Tulivalmistelu kiihtyy. Kissaveljekset eivät pauketta juuri säiky, joskin sisätiloissa pysyttelevät. Aikanaan Vilma-tätivainaa oli varovainen ja pakeni jo alkuillasta kellarin kylmän sodan aikana rakennettuun suojaan.

Lienee aika vuoden tilinpäätökselle.

Ensi kertaa yhdessä virassa (toista viransijaisuutta tekemättä) tammikuun ensimmäisestä joulukuun viimeiseen.

Ensi kertaa nelinumeroinen hiihtokilometriluku talven jäljiltä.

Opintoja tammikuussa loppuunsaatettujen hallintotieteen perusopintojen ja syksyn parin julkisoikeusjakson verran.

Rautatieharrastuksessa nichts neues. Hyvä joukkue, hyvä ympäristö kuten ennenkin. Istutetuksi tuli rautatieomenapuu. Sen yhden jälkeen useampikin, kun pyydettiin. Ensi kerta Graalin maljan äärellä Hyvinkään konepajalla, jossa kaikki näytettiin.

Kesällä oli meininki lähteä Kiinaan, mutta juna veikin Lappiin. Hyvä ratkaisu.

Jos vuoden huippuhetken saa nimetä, niin se oli juhannusaattoilta Kesänkitunturilla.

Tärkeimpänä tietenkin kiitos kanssakulkijalle!