Työn ja harrasteen rajapinnassa

"Huomenta", tervehti naapurin Jussi aamulla rautatieasemalla työmatkajunalle mennessään. Jäin odottamaan linja-autoa Valkeakoskelle. Parin tunnin päästä aivan toisaalla tervehdittiin uudestaan: "Mutta mehän ollaan jo tänään nähtykin."

Päivän leipätyöksi oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa: opetusministerin isännöintiä ammattikoululla ja projektineuvottelu VR:n Hyvinkään konepajalla. Paitsi että ensinmainittuun oli muutenkin riittävästi väkeä, jälkimmäinen kiinnosti myös työn ulkopuolisista lähtökohdista käsin. "Ison pajan" aitojen sisäpuolella kun en ennen ollut käynyt. Rautatietyöväelle aikanaan rakennetut kerrostalot konepaja-alueen vieressä jaksoivat ihastuttaa pelkistetyllä arkkitehtuurillaan sateisenakin aamuna. Parkkipaikan autojen määrästä päätellen konepaja työllistää edelleen melkoisen määrän henkilöstöä. Portilla otettiin tarkasti selville, millä asioilla neljä miestä oli sisään pyrkimässä. Takaisin palatessamme katsoimme tarpeelliseksi erikseen korostaa, että kantamamme laatikko oli luvan kanssa mukaan saatu. Portinvartijatarta hymyilytti.

Suuressa huoltohallissa työstettävänä oli läpileikkaus VR:n raskasta nykykalustoa: Dr16, Sr1 ja Sr2. "Ovatko nuo kytkintankoja?", kysyin hämmästyneenä modernin hallin lattialla lepääviin esineisiin viitaten. Heti niiden muodon tarkemmin katsottuani kaduin idioottimaista kysymystä. Mutta eivät isännät pahakseen panneet, vaan saatiin hedelmällisiä keskusteluja aikaan.

Neuvottelu oli valaiseva paitsi varsinaisen asian myös hyödyllisen yleissivistyksen kannalta. Nyt tiedän muun muassa, että Sr2-veturin runko tärisee ajon aikana jopa luokkaa kolme metriä per neliösekunti vajaan viiden hertsin taajuudella.