 | Lähtösavut |
Haapamäkeläistoverit yöpyivät junassaan ratapihalla. Olivat tarjonneet yösijan Museoveturiseuran tamperelaisjäsenillekin, joita öinen ajomatka ei aikaisen heräämisen ja raskaan talkoopäivän jälkeen houkuttanut.
Puolisoni kanssa vääpelöimme tänäänkin aamiaisen junaväelle. Herätys viideltä, kuten huoltokomppaniassa on tapana. Kahvia, teetä, tummaa ja vaaleaa leipää, sunnuntain kunniaksi kotitekoista uunituoretta sämpylää, juustoa, metvurstia, kurkkua, paprikaa ja jogurttia. Hyvin kelpasi.
Tallin pihaan peruuttaessamme maisema oli unelias. Kipinä-Teppo tervehti asemapaikaltaan höyryveturin hytistä. Pian alkoivat muutkin kömpiä yöpuuvaunuistaan.
Letkutettiin vielä Tk3:n tankki täyteen. Heti perään saatiin liittää Dr12 talkoovesitettyjen sarjamerkkien luetteloon Hr1:n, Hv1:n, Tk3:n ja Vr1:n rinnalle. Kai se tulee jano Hurunkin sisuksiin, kun pari päivää katselee kaverin juovan kuutiokaupalla.
Iltapäiväksi tultiin kotiin ja otettiin kissojen kanssa kahden tunnin päiväunet. Sen päälle jaksettiin lenkille kuulaaseen syyssunnuntaihin.
2 kommenttia:
Ei kuulu mitenkään erityisesti tähän postaukseen, mutta linkkivinkkinä BibliOdysseyn blogin veturikuvat.
Tässäpä vaunut.org:ia 1800-luvun malliin! Kiitos mielenkiintoisesta linkistä!
Sen paremmin asiaa tutkimatta näyttäisi siltä, että monet noissa kauniissa piirroksissa esiintyneitä/esiintynyttä mallia valmistaneet tehtaat fuusioituivat aikaa myöden valtavaan American Locomotive Companyyn, ALCOon, joka - Montrealin kautta oman häntänsä syöneenä - vastaanottaa nykyään postinsa Bombardierin osoitteeseen.
Yhdysvaltalaisperäisten veturi- ja autotehtaiden historiat ovat noudattaneet keskenään samankaltaisia kehityskulkuja, 1900-luvun eri päissä tosin. Mitä kaikkia tänäkin päivänä, ainakin mobilistitapahtumissa, näkyviä merkkejä onkaan fuusioitunut Chryslerin, General Motorsin ja Fordinkin nimien alle.
Lähetä kommentti