Ruoan oikea hinta?

Aamulehti ingressoi pyhäpäiväisessä Asiat-liitteessään, miten osa-aikainen työntekijä ei ole koskaan lentänyt omalla rahallaan. Asiayhteytenä oli toimeentulo ja erityisesti sen ongelmat.

Onko lentäminen 2010-luvun hyveellisen, pärjäävän kansalaisen mittari? Ei muuten, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mikä on muutama vuosikymmen sitten rakennetun suomalaisen asuinkorttelin talvilämmityksen ja mannertenvälisen lennon hiili- ja muun jalanjäljen kokoero.

Akrofobisen on tietenkin helppoa jeesustella ja esittää mainittu kysymys. En ole lentokoneeseen halunnutkaan. Pari vuotta sitten juhannuksena lentonäytöksessä - sic! - olin jo lähdössä maakuntalennolle, kunnes jänistin. Ainoan kerran eläessäni olen ollut ilmaan nousseessa lentokoneessa - kyseessä oli Finnairin kaunis takamoottorinen McDonnell Douglas DC-9 - kymmenvuotiaana, kesällä 1980 vanhempieni ja veljeni kanssa.

Hyveellisen ja paheellisen elämäntavan välinen ero on mielenkiintoinen kysymys.

Muutoinkin artikkeli laittoi miettimään. Maaseudun Tulevaisuus kertoo viikoittain, miten kuluttajalle edullinen ruoka revitään tuottajan selkänahasta. Esimerkiksi sipulinviljelijä saa sadostaan kokonaista 6,5 senttiä kilolta. Nyt Aamulehti kertoi, että ruoan hintaa nostaisi kymmeniä prosentteja, jos kauppojen työntekijöillä olisi työ, jolla perheellinenkin eläisi.

Näppituntumalta, sen tarkemmin panos-tuotosanalyyseja miettimättä, arvelen että riiston hyötyjiä olemme me, jotka emme työskentele ruokaa pellolta jääkaappiin tuovassa ketjussa.