Kaukokaipuu?

Pääkaupunkiin matkalla olleeseen ruuhka-IC:ssä viereen asettui mies tervehtien: "Huomenta". Tämäpä tavatonta, ajattelin kunnes tunnistin hänet Punaisen Ristin harrastehommista puolitutuksi. Rupattelu junatyömatkalla oli mukavaa vaihtelua.

Puheeksi tuli junalla matkustaminen ylipäätään. Keskustelukaveri oli jokin aika sitten matkannut Venäjän ja Mongolian kautta Beijingiin. Tuo matka on tietääkseni yhden jos toisenkin suomalaisen rautatieharrastajan päiväuni, mutta tuntemistani vain kolme on sen tehnyt. Iski nelikymmenvuotiaan kyselykausi. Eniten yllätti se, että venäjää, saati kiinaa, ei kuulemma tarvitse osata lainkaan. Kielitaidottomuus on ollut oman matkailemattomuuteni yksi pääsyy tai ainakin tekosyy. Myöskään lihapitoisista ruokalajeista piittaamattoman ei kuulemma tarvitse olla nälissään varsinkin, jos kaali maistuu.

Iski jonkinasteinen kaukokaipuu. Aikaa saisi varmasti järjestymään ainakin kesäaikaan. Taloudellinen puoli ei pitäisi olla ongelma. Nyt taisi mennä kielitaitosyykin.

"Ei muuta kuin nyt käyt varaamassa asemalta Beijingin-liput", matkatoveri huikkasi hyvästiksi noustessaan Pasilassa.

En käynyt varaamassa lippuja. Radanvartta asemalle kävellessäni mietin, millaiset tekemättä jäävät asiat tulevat vanhana harmittamaan.

Lakitietopäivä

Myös lakitietämyksen puutteita lienen blogissa joskus valitellut. Nykyisessä työssä asia on yhä tärkeämpi. Kuten kuntasektorilla usein, omassa organisaatiossa ei juuri ole alan ammattilaisia, joilta kysyä apua. Ulkopuolelta pyydettynä apu voi olla kuin kantaisi kottikärryillä verorahoja jonnekin, mihin kunnan jäsenet eivät niiden haluaisi päätyvän. Asiaa on vaikea korjata voivottelulla. Täytyy yrittää hankkia tietoa, missä sitä on tarjolla.

Tänään työaikataulu salli osallistua Kuntaliiton vuotuiseen Kuntamarkkinat-tapahtumaan. Tietoiskut olivat nytkin hyviä, mutta ajallisesti lyhyehköinä niiden sisältö jäi ohueksi. Pari tuntia tuli kuultua kuntasektoria koskevan lainsäädännön uusista tuulista ja sen päälle SITRAn masinoimasta kuntien ICT-palvelukeskushankkeesta. Ensinmainittu tietää lisää työtä monelle.

Viimeksimainittu sen sijaan voi helpottaa asioita, jos "KPK ICT" -palvelukeskukset onnistuvat luomaan hankkeen tavoitteen mukaisia yleisiin standardeihin pohjautuvia avoimia rajapintoja ja vähentämään. Hankkeen vetäjä, kuntien ICT-yhtiön vt. toimitusjohtaja kertoi, että kuntien yhteenlaskettuja ICT-menoja ei ole tarkoitus vähentää nykyisestä 850 miljoonasta eurosta vaan kasvattaa niitä jopa miljardiin euroon. Rehellistä puhetta, ja kehittämishakuisuudella kauniiksi kuorrutettua. Olisi tehnyt mieli kysyä, mistä kuntien nyt hoitamasta toiminnoista tarvittavat 150 lisämiljoonaa otetaan ATK-puuhiin.

Tietoiskuista ja "täsmäkoulutuksista" saa irti sen, minkä saa. Jokunen aika sitten sain aikaiseksi hakeutua, en sentään oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta avoimen yliopiston julkisoikeuden perusopintoihin. Koulu alkaa tänä iltana. Aikaisempina vuosina mm. tietotekniikan, kasvatustieteen, kunnallisalan ja hallintotieteen opinnoista saamieni kokemusten myötä olen oppinut arvostamaan avoimen opintoja mitä parhaana ammatillisena täydennyskoulutuksena, joka laadullisesti päihittää mennen tullen muutaman päivän intensiivikurssit ja maksaa murto-osan niihin verrattuna.

Pendolino vie Helsingin lakitiedon tunneilta illaksi Tampereen lakitiedon tunneille. Kotiasemalle päästessä taitaa olla jo tarve laittaa polkupyörän dynamo päälle. Hyvin on 200 km/h:n vauhti pitänyt, ja aikataulussa on pysytty. Edelleenkään minulla ei ole omakohtaista pahaa sanottavaa VR:n edellisvuosikymmenen ylpeydestä. Paljon useammin - käytännössä lähes joka ikinen kerta liikkeellä ollessaan - kansan syvien rivien kaipaamat höyryveturit ovat näinä vuosina hajonneet linjalle (tietenkään operatiivisessa käytössä olevaa kalustoa ei pidä verrata museokalustoon, mitä luotettavuuteen tulee).