Toukotöitä jälkiteollisessa yhteiskunnassa

En ole maatalousyrittäjä, mutta toukotöitä riittää. Leipätyömaalla on opettelemista kahdella pallilla istumisessa. Ei niin, että kovin paljon ehtisi istumaan - paitsi tietenkin kokouksissa, noissa kansantaloutemme tuotannollista elämää mitä ilmeisimmin taantumankin aikana ylläpitävissä, itseään ruokkivissa, instituutioissa. Tänään vuorossa tutkintotoimikunta ja Ammattienedistämislaitos.

Työpäivän päälle pitäisi vielä muutaman kerran jaksaa vaihtaa opiskelijan rooliin. Ei ole lainkaan pitkäveteistä kuunnella hyvinvointivaltion haasteista ja vähittäisestä alasajosta, ja professori Stenvall, kunta- ja palvelurakenneuudistuksen arviointiryhmän vetäjä, luennoi asiantuntemuksella. Silti on ajoittaisia vaikeuksia pysyä virkeänä.

Leipätyön vastineeksi veturitallin talkootyökausi alkoi viikonloppuna tehokkaissa merkeissä. Kunniakkaasti alkaneen talkoopäivän loppu oli vähemmän mieltä ylentävä. Syy löytyy peilin katsomalla. Sorry, toverit. Liian hapokasta.

Viime yön univajeesta piti huolen pari tuntia vapaaehtoistoimintaa naapurikunnassa. Metsästä ei ole helppoa hakea kadonnutta pimeällä, mutta ihmisluonteeseen, viranomaisenkin, kuuluu se, että isomman joukon apuun turvaudutaan vasta, kun olosuhteet ovat tarpeeksi hankalat. Tämä keikka päättyi onneksi hyvin.

Juna on työrauhan puolesta mainio paikka. Taulukkolaskentaohjelman sivuun on helppoa avata tekstinkäsittely ja kirjoittaa välillä blogia. Taantumako syynä, kun IC² 164 ei täyty vielä Riihimäeltäkään viime vuotiseen malliin?