Mistä aita on matalin

Eilen piti käydä pääkaupungissa saakka kuulemassa, että tutkinnon eteen pitää tehdä vielä vähän töitä. Olen ottanut parivuotisen urakan kieltämättä liian kevyesti. Näyttötutkinnoissa on todellakin osoitettava asioita. Arviointikeskustelussa tukea tuli hienosti - kiitos, Päivi ja Voitto. Eiköhän se tuosta, kun vähän vielä pannaan asioita kokoon ja paperille.

Tämäniltaisessa tentissä pääsin paljon helpommalla. En ole hallintotieteen perusopintojakaan kovin vakavasti ottanut, eivätkä ne tietenkään vastaa vaatimustasoltaan erikoisammattitutkintoa. Tänään oli vuorossa luentotentti aiheesta Suomen julkinen hallintojärjestelmä ja EU:n hallinto. Enimmäkseen luennolla käsiteltiin suomalaista hallintoa. EU-osuus vaikutti etukäteen kiinnostavimmalta, mutta se ilta viime viikolla minulla meni seurakunnallisen luottamustoimen hoitoon.

Illan tentissä kysymyksiä oli kaksi - hallintotieteilijät eivät näytä rasittavan opiskelijoitaan ainakaan kysymysten paljoudella. Ensimmäisessä piti kuvata jokin luennolla esitelty Suomen hallinnollinen uudistus. Valitsin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eli PARAS-hankkeen, joka on moneen kertaan liipannut läheltä leipätyönkin puolesta. Ei sillä, että olisin kuvitellut aiheesta kovin syvällisiä kirjoittavani, varsinkin kun tentaattori itse toimi maaliskuussa raporttinsa jättäneen PARAS-arviointiryhmän vetäjänä. Varavaihtoehtoni olisi ollut valtion aluehallintouudistus eli ALKU-hanke, joka on myös vilahdellut monessa leipätyöyhteydessä, mutta päädyin parhaaseen. Kakkoskysymyksessä oli kaksi vaihtoehtoa. Esitellä piti joko EU:n johtamismenetelmiä tai suomalaisen hyvinvointivaltion hallinnon ominaispiirteitä. Päädyin vastaamaan historian tehtävään eli jälkimmäiseen.

Samassa salissa pidettiin oikeakin historian tentti jostakin Suomen historiaan liittyvästä luentokurssista. En malttanut olla kuikuilematta vierustoverin kysymyspaperista, mitä siinä olisi pitänyt tietää. Jatkosotaan johtaneesta kehityksestä ainakin. Tuli helpottunut olo, että sai pohdiskella hallinnon kaltaisia yksinkertaisia asioita.

Alkukesän varma merkki on se, kun haapamäkeläistoverit pyytävät vesittämään matka-aikeitaan.