Tasaista lykkimistä

Puolisoni tultua töistä päätimme lähteä vaihteeksi naapurikunnan puolelle hiihtämään. Tähän saakka on kierretty kuntorataa, "hikiympyrää", kuten sitä kutsumme.

Lumitilanne ei vielä salli lähtemään matkaan viereiseltä pellolta, joten siirryimme autolla seurakunnan leirikeskukselle ja siitä järven jäälle. Vaihteen vuoksi perinteinen tyyli. Järven kiertävä latu on seutukunnan suosituimpia, pituudeltaan tiettävästi noin 18 kilometriä. Tasaisella lykkiminen on periaatteessa helppoa, mutta toisaalta evät joutuvat heilumaan koko ajan. Tasatyönnöillä pääsevät vatsalihaksetkin töihin. Kyllä tuokin matka jo matkalta tuntui. Muutama desilitra kotipihan marjasatoa termospullossa oli hyvä matkaeväs.

Päivälliseksi nautittiin eilisen iltapäivänvieton tuloksista eli soijalasagnesta. Jossakin luki hiljattain, että soijan- ja perunansyöjillä olisi ruokapöytään astellessaan siromman sorttinen ekologinen jalanjälki. Jos näin on, on hauskaa, että kaikki herkullinen ei ole synnillistä.

Illalla hyvä perustreeni kolmeen kertaan tehtyine Beijing-muotoineen työväenopiston salissa.