Hiljaista hippuilua

Torpan kauniimmalla asukkaalla oli työpäivä. Minulla laskiaissunnuntaista tuli laiskiaissunnuntai. Lunta hippuili päivän mittaan, mutta ei lumitöiksi saakka. Sulattelin palasen eiliseltä reissulta ostamaani tiukkaa - tavallista fluoritonta hollolalaista perusparafiinia, mutta kovaa ja kokemuksen perusteella hyväksi todettua sellaista - luistovoidetta puolisoni ja minun luistelusuksiin. Oli korkea aika. Olosuhteet ovat ehtineet kuluttaa vanhat pois. Jotkut kuulemma käyttävät voitelun pitkäikäistämiseksi grafiittivoidetta pohjavoiteena. Onkohan sellaisista hyötyä?

Eilen olisi pitänyt venytellä paremmin. Jossakin lehdessä kerrottiin taannoin miehestä, joka oli varsinainen himohiihtäjä ja eli terveesti, mutta alkoi kärsiä selkävaivoista. Ne kaikkosivat vasta, kun hän taipui venyttelemään lenkkien jälkeen. Selän kanssa minulla ei onneksi ole ongelmia, mutta jotkut lihakset kertoivat, että sunnuntaihiihtäjänkin varsi kaipaisi venytystä. Ajattelin hiihtää kevyen lenkin palauttelumielessä, mutta hitaasta vauhdista huolimatta keli teki menon perinteisellä tyylillä takkuiseksi. Pito kyllä riitti, vaikka olikin synteettistä ja eilen Salpausselän mäissä kulutettua, mutta luistoa ei ollut nimeksikään.

Taiji-ilta työväenopiston salilla teki hyvää. Erityisesti Beijing-muodon tämänkertainen hidas tempo.