Koulun alkamista odotellessa

Uusi lukuvuosi tämän seutukunnan ammattikouluissa alkaa pian. Katselin luokassani, että paikat ovat asianmukaisessa kunnossa. Tyhjät työpöydät saavat pian uudet nimet. Vanhatkaan eivät toki unohdu, toivottavasti eivät koskaan. Tuossa istui vielä pari kuukautta sitten Janne ja tuossa Tommi. Ennen heitä, toista vuotta sitten, ne paikat olivat Johanneksen ja Matin. Tuolta takaa paikkansa valitsi Mikko. Ennen häntä siinä istui Jaakko, häntä ennen Mika ja häntäkin ennen Sami. Vastakkaisessa laidassa tukikohtaansa piti viimeksi Jari-Matti, häntä ennen Kimmo ja häntä ennen Jyrki.

Sadonkorjuuta

Iltapäivä ja ilta kuluivat yhteistyössä siipikarjan sadonkorjuussa. Puolisoni haki jo päivällä hunajakennostot eli -kakut pesiltä kotiin, ja töistä palattuani ryhdyttiin linkoamaan. Viime kesänä vastaavasta aktiviteetista tuli tehtyä pieni kuvasarja, joka kertoo pääpiirteissään sen, miten hunaja jalostuu mehiläisen talviravinnosta ihmisten käyttöön. (Jotta edellä sanottu ei jätä vääriä käsityksiä, lienee syytä täsmentää, että mehiläistarhaaja tarjoaa hunajasta kiitokseksi siivekkäiden ystäviensä talviravinnoksi sokeriliuosta. Mehiläistarhauksen taloudellinen kannattavuus perustuu nimenomaan hunajan tuottajahinnan ja sokerin "kuluttaja"hinnan väliseen erotukseen.)

Sato oli tänä vuonna parempi kuin viime vuoden sadekesänä. Heinäkuun kuivuus tosin pelotti sikäli, että kuivana kesänä satokasvit eivät eritä mettä, ja hunajasato jää vähäiseksi.

Linkousoperaatio päättyi työvälineiden puhdistukseen eli painepesurin lauluun pihamaalla. Valmista tuli juuri sopivasti iltakymmeneksi.