Hattutemppuilua

Päätin ryhtyä akateemiseksi ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon. Se tapahtui kyllä niin viime tipassa, että saa nähdä, jääkö tieteellinen ura haaveksi, jos ryhmät ovat jo täynnä.

En tiedä, oliko se hyvä idea. Muusani kun on sanonut, että olen muutenkin alkanut jauhaa liikaa skeidaa viime aikoina. Varsinkin täällä blogissa.

Valitsin ihka aidon humanistisen alan. Tietokoneita näkee töissä aivan tarpeeksi.

Hyvää tuuriakin päivän osui. Näinä kaksitoistatuntisina minulla on tapana päivä- ja iltaopetuksen välissä käydä paikallisessa kauppakeskuksessa hakemassa evästä, joka käsittää pullon Classic Colaa ja sen oheen jotakin syötävän tapaista. Paikassa oli avannut uusi matkapuhelinmyymälä, ja kauppakeskuksen ovella seisoi sisäänheittäjä jakamassa lappuja, joilla osallistui arvontaan. Kävin hetken ihmettelemässä nokialaisten muovimalleja ja kokeilemassa, voitinko arvonnassa. Matkapuhelinoperaattorin lippalakkihan sieltä tuli. Hyvin kelpasi. Luotin hyvän onnen jatkumiseen niin, että päätin vielä pelata erän pajatsoa. Mutta eipä ollutkaan 20-senttistä lompakossa. Hyvä niin.

Sanahelinää

Täysin edellämainittuihin asioihin liittymättä rautatieharrastuskentällä on aivan viime aikoina ryhdytty käyttämään minulle ennestään tuntematonta termiä "kömytys", kun tarkoitetaan veturin savuttamista. Lieneekö kyseessä jollakin suunnalla paikallisesti käytetty ammattitermi, joka on www.vaunut.orgin kaltaisen meemilaakson välityksellä levinnyt koko maahan?

Eräs vastaava, ilmeisesti paikallinen, termi, johon olen luonnossa törmännyt vain Tpe-Pri-akselilla, on vesiviskurista käytetty nimitys "kastari".